Savon Sanomat: Vain super kelpaa

by , under Enrique

Aivan kuten Tuhkimo, joka nukkui syvässä unessa ja odotti komean prinssin suudelmaa, Suomen maahanmuuttajavastaiset toivovat samanlaista kohtaloa, kun puhutaan uusista ulkomaalaisista asukkaista. Tavalliset ulkomaalaiset eivät heille kelpaa – ainoastaan supermaahanmuuttajat saisivat tulla maahamme.

Voiko joku poliitikko tai poliittinen puolue vastustaa tai kokonaan kieltää maahanmuuttoa globalisoituneessa maailmassa? Onko tämä mahdollista, jos meidän taloudellinen hyvinvointimme on kokonaan riippuvainen suhteestamme ulkomaailmaan?

Juuri ne poliittiset tahot, jotka vastustavat jyrkästi maahanmuuttoa tai muiden vähemmistöjen oikeuksien lisäämistä, puhuvat erityisen paljon supermaahanmuuttajista, vaikka he eivät ilmaise asiaa niin selkeästi.

Asia saattaa ilmetä seuraavalla tavalla, jos vaikka kysyisimme asiasta ns. maahanmuuttokriittisiltä kansanedustajilta:

”Miksi vastustatte maahanmuuttoa Suomeen?”

”En vastusta maahanmuuttoa. Haluan sellaisen maahanmuuton, joka on hyvä Suomelle eli jossa henkilö ei elä toisten verotuloilla ja noudattaa lakeja.”

Vaikka on selvää, että suurin osaa Suomen uusista asukkaista haluaa työllistyä ja rakentaa paremman tulevaisuuden itselleen, keitä nämä ns. supermaahanmuuttajat ovat?

Tämä lista saattaa auttaa:

He ovat pohjoiseurooppalaisia valkoisia maahanmuuttajia. He ovat kristittyjä. He ovat heteroja.

Heillä on hyvä koulutus, runsaasti työkokemusta ja käytöstapoja. He eivät koskaan valita mistään, ainoastaan sopeutuvat Suomeen.

He tekevät työnsä hyvin eivätkä ole koskaan työttömiä. Heille maksetaan vähemmän palkkaa, mutta silti he tekevät kaksikertaisen määrän työtä tavallisiin valkoisiin suomalaisiin verrattuna.

He olisivat tarvittaessa valmiita käyttämään hihamerkkejä auttaakseen poliisia jahtaamaan rikollisia tehokkaammin. Heidän kulttuurinsa ei näy missään julkisella paikalla. He ovat valmiita luopumaan omasta menneisyydestä.

Heidän lapsensa puhuvat vain suomea. Jos he puhuvat toista ulkomaalaista kieltä, kuten venäjää, se tapahtuu vain kodissa neljän seinän sisällä. Vanhemmat oppivat suomea supernopeasti (alle vuodessa), koska he ovat supermaahanmuuttajia ja superälykkäitä (mutta eivät niin älykkäitä kuin suomalaiset) .

Heidän suomenkielentaitonsa on niin täydellinen, että siinä kuuluu vain pieni tarpeellinen korostus kulttuurisena hajurakona ”heidän” ja ”meidän” välillä.

Ainakin heidän lapsensa hyväksytään nopeasti ja vaivattomasti yhteiskuntaamme, koska he ovat näkymättömiä maahanmuuttajia.

Supermaahanmuuttajista tulee mieleeni Juan Bautista Alberdi (1810–1884), jota on kutsuttu Argentiinan maahanmuuton isäksi. Ilman hänen liberaaleja ja avarakatseisia näkemyksiään olisi ollut vaikeaa hahmottaa selkeä ja laaja kuva siitä, mikä rooli maahanmuutolla tulisi olemaan maan väestöllisessä ja taloudellisessa kehityksessä.

Vaikka Alberdi ei puhunut supermaahanmuuttajista, hänellä oli hyvin romanttisia näkemyksiä, millaista väkeä pitäisi päästää asuttamaan Argentiinaan 1800-luvun puolessavälissä.

Hän kirjoitti: ”Haluammeko sopeuttaa englantilaisen vapauden, ranskalaisen kulttuurin, eurooppalaisen ja pohjoisamerikkalaisen korkean työmoraalin? Tuokaamme heidät elävinä kappaleina, heidän kansansa tavat, ja asuttakaamme heidät tänne.”

Argentiinaan tuli paljon siirtolaisia vuosina 1881-1914. Maa houkutteli yli 4,2 miljoonaa maahanmuuttajaa Euroopasta. Näinä vuosina Argentiina oli toiseksi suosituin maa siirtolaisille Yhdysvaltojen jälkeen.

Vuonna 1914 49,4 prosenttia Buenos Airesin asukkaista oli ulkomaalaisia. Tämä luku on kuitenkin ”pieni” jos vertaamme maahanmuuttajien osuutta tämän päivän Qatarissa (86,5%), Yhdistyneissä Arabiemiirikunnissa (70,0%) ja Kuwaitissa (68,8%).

Suomessa ulkomaalaisten osuus väestöstä on 3,4 prosenttia eli 183 133 henkilöä.

 

Vaikka Alberdi halusi maahan supermaahanmuuttajia, eli niitä ”eläviä esimerkkejä eurooppalaisesta sivistyksestä,” maahan tulevat uudisasukkaat olivat jotain aivan muuta: köyhiä ja lukutaidottomia työläisiä, poliittisesti vainottuja ihmisiä, anarkisteja ja rikollisia.

Vaikka Argentiinaan tuli miljoonia siirtolaisia etupäästä Italiasta ja Espanjasta, heitä yhdisti yksi tärkeä asia: halu saavuttaa parempi elintaso.

Suomalaiset perustivat vuonna 1906 Koillis-Argentiinaan siirtokunnan nimeltä Colonia Finlandesa. Siirtokunta alkoi hiipua 1930-luvulla suuren laman aikana, kun maahanmuutto Suomesta tyrehtyi ja nuoret muuttivat pois Colonia Finlandesasta kaupunkeihin.

Pelkään kovasti, ettei niitä supermaahanmuuttajia, joita jotkut poliitikot Suomeen toivovat, löydy mistään ainakaan suurina määrinä.

Mitä sitten olisi tehtävä? Mielestäni olisi korkea aika lakata kiistelemästä siitä, onko maahanmuutto hyvä tai paha asia. Pitäisi puhua olennaisista asioista, kuten siitä, miten meidän tulisi rakentaa Suomen hyvinvointia.

Meillä on jo pieni, mutta kasvava moniarvoinen yhteisö ja siksi on tarpeellista tänään rakentaa kaksisuuntaisia siltoja eri ryhmien väillä. Koska suomalainen yhteiskunta perustuu tasa-arvoon ja suvaitsevaisuuteen, ainoa tapa rakentaa vahvaa Suomea tulevaisuudessa on kannustaa vastavuoroista hyväksyntää ja kunnioitusta, sekä edistää tasavertaisia mahdollisuuksia.

Olisi tärkeä puhua ratkaisuista eikä vain ongelmista.

On selvää, että olemme tänä päivänä eksyksissä, eikä meillä ole kykyä hahmottaa iso kuvaa kasvavasta moniarvoisuudestamme.

Supermaahanmuuttajien haikaileminen, eriarvoisuuden edistäminen (maahanmuuttajien oikeudet ovat vähäisempiä kuin valkoisten suomalaisten oikeudet), ja syntipukkien etsiminen ovat osoituksia siitä, kuinka hukassa jotkut ovat Suomessa.

Tämä ei ole oikea tie, ei ainakaan Suomen tie.

Alkuperäisen blogikirjoituksen voi lukea tästä.

Leave a Reply