(Polina Kopylova) Tunnollinen kuski Gleb Simanov: uhri vai syötti?

by , under Polina Kopylova

Blogikirjoitus julkaistaan venäjäksi lähiaikoina / Перевод блога на русский язык будет опубликован в ближайшее время

Viraaliksi mennyt sekä Adressi.comiin ja Iltalehteen asti edennyt venäläistaustaisen Nobinan bussikuski Gleb Simanovin tapaus nostattaa monenlaisia tunteita — ja syystä, tai pikemminkin monista syistä. Ensiksi, Simanov pyrkii esiintymään rehtinä miehenä joka puolustaa koko yhteiskunnan etua pummimatkustajien kieroudelta — tämä herättää myötätuntoa. Toiseksi, Simanov on itse vähemmistön edustaja, eli venäläistaustainen, joka erotettiin pikaisesti työstä viitaten hänen asenteisiinsa — eli somalien rasistiseen kohteluun. Venäläisten, ainakin joidenkin, on sitä vaikea nielaista. Kolmanneksi, Simanov on kunnallispoliitikko, jolla on entisestään kertynyt  julkisuutta mm. vuoden 2014 Venäjä -illan osallistujana. Itse sain ensikäsitykseni Glebista juuri tuolloin, koska olen itse mukana ohjelmassa. Sillin hän vaikutti hyvin kiltiltä ”mallimaahanmuuttajalta”, jolla on rehti ja vaatimaton ammatti, perhe sekä jalat maassa -asenne asioihin. Jos muistan oikein, hänet oli silloin studiossa istutettu Venäjä -kriittisten vieraiden puolelle ja hänen mielipiteensä vastasi sitä.

Vuoden 2017 huhtikuussa surffatessani Facebookissa törmäsin Gleb Simanovin nimeen hieman yllättävässä kontekstissa: hän jakoi selvästi venäjämielisen Olga Tchizhik-Kinnusen vetoomuksen Suomen venäläisiin, jossa ks. Olga pyysi lähettämään hänelle tietoa ”russofobia -tapauksista” toimittaakseen ne Venäjän ulkoasiainministeri Sergei Lavroville. En ehkä kiinnittäisi siihen sen enempää huomiota, mutta pian sen jälkeen FB-ystäväni Kerkko Paananen jakoi linkin, joka todisti Glebin vierailun tunnistamattoman Donetskin tasavallan edustustoon Prahaan. Yllätyin jälleen ja tartuin venäläiseen hakukoneeseen Yandeksiin. Nopea haku todisti, että Gleb Simanovin yhteydet Donetskin tasavaltaan lienee tavallista sympatiaa vahvempaa ja virallisempaa luonnetta: tunnistamattoman valtion Ulkoasiainministeriö julkaisti Facebookissa Glebin videopuheen, jossa hän käsittelee englanniksi kansanmurhaa ja väittää muun muassa Kiovan hallituksen tukevan ”uusnatseja”. Samasta kavanasta löytyy toinenkin aiemmin tallennettu Simanovin englanninkielinen video, jossa hän kertoo ”fasismista Ukrainassa”. Ominaista kummallekin videolle on se, että Simanov aloittaa aina Holocaustista ja vertailee sitten häikäilemättömästi Ukrainan hallitusta Natsi-Saksaan toistaen Venäjän harrastaman propagandan vastaavanlaista väitettä: juutalaisten roolissa hän näkee ”people of Novorossia”, eli kahden tunnistamattoman tasavallan asukkaat.

Potkut Nobinasta eivät ole myöskään Simanovin ensimmäinen yllättävä sopimuksen purku. Hänet on myös erotettu Maakuntakomppaniasta, jossa hän oli sitoutuneena reservistinä. Suomessa asiasta kertoi lähinnä ”vaihtoehtoinen media”, jonka mukaan syynä sopimuksen purkuun oli Simanovin kirjoitus Facebookissa. Siellä Simanov muotoilee mielipiteensä mm. näin:

”Haluan kuitenkin provosoida niitä paskiaisia, joiden mielestä ainoa oikea uutislähde on Yle, Sanomakonserni ja läntiset propagandamediat. Tässä jaan hyvää ja analyyttistä artikkelia, kuinka Yhdysvallat käy salaista sotaa Venäjän rakentamaa Euraasian unionia vastaan. Tiedän asiaan perehtyneenä, että todellisuus on paljon vakavampaa kuin valtamedian uutiset antavat ymmärtää. Oikeastaan meidän viralliset uutiset pitävät meitä pimennossa mitä taustalla todella tapahtuu ja syöttää meille tietoa, kuinka meidän tulisi ajatella – jotta reaktiomme olisi ohjatusti hallittu. Tämä ei nyt sinällään yllätä jos vähääkään seuraa tapahtumia laajemmin.

Esimerkki 1:

Puhumme jatkuvasti Venäjän “laittomasta” aluevaltauksesta Krimin niemimaalla ja Venäjän asevoimien läsnäolosta Itä-Ukrainassa. Tämä fraasi toistuu kaikkialla, vaikka se perustuu ainoastaan Yhdysvaltojen julistukseen ja heidän mielipiteeseen asiasta. Krimiläiset halusivat liittyä Venäjään jo silloin kun Neuvostoliitto romahti. Silloin Venäjä vain oli liian heikko tekemään asialle mitään, eikä itsenäistymispyrkimykset Ukrainasta saaneet riittävästi tukea ja apua”.

Sama näkemys löytyy Gleb Simanovin omasta blogista.

Kiinnostavinta kuitenkin on, että tämä reservistitapaus yritettiin nostattaa pinnalle venäläisissä uutisvirroissa. Juttu aiheesta löytyy mm. isänmaallisessa Russkaja narodnaja linija -pienmediassa otsikolla ”Poliittiset puhdistukset Suomen armeijassa”. Tapausta kommentoi Johan Bäckman. Vielä laajempi juttulöytyy Svobodnaja pressa -mediassa otsikolla ”Suomalainen reservisti on kärsinyt Krimin takia”. Haastattelussa Simanov kertoo muun muassa yllättyneensä siitä, että ”näin demokraattisessa maassa voi tapahtua jotain sellaista. Kerrot mielipidettäsi, joka ei muuten ole edes radikaali, tapahtumasta, joka käsitellään yleisesti kokomaailmassa ja saat heti potkut”. Samassa haastattelussa Gleb Simanov viittaa ”suomalaisen median tukeen”, mutta käytännössä suomenkielinen juttu aiheesta löytyy ainoastaan MV-lehdestä, johon kumpikaan venäläismedia ei edes viittaa. Suurta huomiota venäläismediassa tämä tapaus ei kuitenkaan saanut, mutta kuinkas käy nyt? Gleb Simanovin potkut Nobinasta saivat jo huomiota ja kolmisenkymmentä jakoa venäjänkielisessä Russkije v Finlandii -ryhmässä. Postauksen sekä linkin — aivan! — MV-lehden materiaaliin julkaisti Darja Skippari-Smirnov, joka nousi julkisuuteen tämän vuoden toukokuussa ”Kuolematon rykmentti” -kulkueen järjestämisen yhteydessä — eikä ainoastaan Suomessa: Helsingin ”Kuolemattomasta rykmentistä” uutisoivat urakalla monet venäläismediat, joiden lista löytyy mm. minun blogistani aiheesta, eli Darja voinee kutsua Venäjän median newsmakeriksi, jolla on ilmeisesti yhteydet siihen. Gleb Simanovin Nobina -potkujen ”tunnusmerkit” periaatteessa voisivat sopia Venäjän medialle: Gleb on venäläistaustainen, hän yritti olla rehellinen ja häntä on kohdeltu epäoikeudenmukaisesti. Hieman vaihtelua huostaanottokisoihin, joista viimeisin oli propagandan mielestä selvä epäonnistuminen ja lisää jännitystä jo meneillä olevaan noottikriisiin.

Ottamatta kantaa Gleb Simanovin poliittisiin mielipiteisiin toteaan, että hänen näkyvä asettumisensa ”suvaitsevaisuuden” uhrin asemaan voi tehdä hänestä propagandan syötin jota käytetään Suomea vastaan ei pelkästään venäläisessä, mutta myös — tahattomasti — suomalaisessa yleismediassa, vaikkapa Iltalehdessä, jossa hänet tähän asti kuvattiin ehkä harkitsemattomasti mutta tunnollisesti toimivana työntekijänä.

PS:

Onko Gleb Simanov siis toiminut harkitsemattomasti, sääntöjä kunnioittamatta mutta hyvää — omasta mielestä — tarkoittaen? Hänen toimintatapaansa haluan nyt kirjoitukseni viime kappaleessa itse ottaa kantaa — nimittäin Glebin tekemiin videoihin somalitytöistä ja pojista. Videot löytyvät netistä, joten tähän minä en niitä linkitä. Toisessa niistä Gleb a) vaatii, että hänelle annetaan puhelin käsiin ja b) painostavasti käskee pois bussista tytön, joka kiistan jälkeen haluaakin maksaa lipusta ja sanoo siitä monta kertaa. Lisäksi Gleb julkisesti toistuvasti väittää, että tyttö valehtelee. Ymmärrän, että nuoret voivat kaikenlaista yrittää, mutta mielestäni kuskin tehtävä on vain varmistaa, että kaikki maksavat eikä haukkua matkustajaa koko bussin nähden ja kuullen. Kiinnostavampi on kuitenkin toinen video, jossa esiintyy kaksi nuorta miestä. Siellä tallentaminen pyörähtää käyntiin selvästi ennen kuin itse tilanne alkaa: alussa nuoria miehiä ei edes näy astuvan bussiin. Tämän voin selittää ainoastaan sillä, että kuski alkoi kuvata tummaihoisia matkustajia ainoastaan heidän ihonvärinsä takia ja siinä odotuksessa, että jotain tapahtuu. Eli — montako kerta mitään ei sittenkaan tapahtunut, mutta matkustajien kasvot jäivät yksityisen ihmisen tallenteisiin vain sen takia, että iho oli tumma? Jostain syystä tämä ajatus tuntuu minusta kuvottavalta.

Alkuperäisen blogikirjoituksen voi lukea tästä.

Tämä blogikirjoitus julkaistiin Migrant Talesissä luvalla.

 

Leave a Reply