Reija Härkönen
Kyllä on hienoa, että Suomi on suomalainen ja ruotsalainen! Maamme kaksikielisyys on mielestäni sellainen hienous ja etuoikeus, että sitä saavat monet muut maat kadehtia.
Suomenkielisillä ja ruotsinkielisillä on selvästi toisistaan poikkeava kulttuuri. Pikku hiljaa me suomenkieliset olemme päässeet iloisten juomalaulujen makuun ja siten hiukan hidastaneet tahtia vodkasnapsien juomisessa, kun taas ruotsinkieliset ovat melko pitkälle omaksuneet kunnon suomenkielistapoja, kuten saunomisen, vihtomisen ja kiroilun, ja saaneet siten vähän suomalaista särmää olemukseensa. Skål på den saken!
Kaksikielisyys luo maastamme suvaitsevan ja sivistyneen vaikutelman. Eikä pelkästään vaikutelmaa, vaan se nimenomaan on sitä. On hienoa, että suomenkielinen väestö, vaikka on niin paljon suurempi, ei ole täysin tukahduttanut ruotsin kieltä, vaan sillä kielellä luodaan kulttuuria joka päivä. On hienoa käydä joskus hieromassa aivonystyröitä ruotsinkielisessä teatteriesityksessä ja katsoa siinä sivussa, kuinka ruotsinkielinen kansanosa nauttii siitä, että heidän omaa kieltään ja kulttuuriaan ylläpidetään niin laadukkaalla tavalla, kuin Svenska Teatern, Lilla Teatern ja Viirus tekevät. Jag älskar teatern Viirus!
Ruotsinkieliset katukyltit ja paikannimet suomenkielisten rinnalla ovat todella eksoottisia ja mielenkiintoisia – varsinainen turistiattraktio. On hienoa, että kunnissa, joissa ruotsinkielisiä on suomenkielisiä enemmän, ruotsi nostetaankin ensimmäiseksi kieleksi kaikissa kylteissä ja opasteissa. Enemmistö määrätköön.
Ruotsinkielisten musiikkimaku on vähän omituinen – semmoista lällyä pehmopoppia tuntuvat kuuntelevan – mutta se tietysti johtuu Ruotsin läheisyydestä ja siitä, että isompi markkina tuottaa heille enemmän kuunneltavaa. Ruotsinkieliset ovat toisaalta aina erittäin hyvin ymmärtäneet sellaisia suomalaisia ikoneita, kuin esim. M.A. Numminen. Toisaalta Mauri Antero on myös aina ymmärtänyt ruotsinkielisen vähemmistömme arvon ja arvostanut paljon myös ruotsin kieltä. Molemmat voittavat. M.A. Numminen verkligen ser den gula stjärnan i det blå!
Trevlig Svenska dagen, våra kära finlandssvenska vänner och alla finnar!
Hyvää Ruotsalaisuuden päivää, rakkaat suomenruotsalaiset ystävämme ja kaikki suomalaiset!
Alkuperäisen blogikirjoituksen voi lukea tästä.
Tämä blogikirjoitus julkaistiin Migrant Talesissä luvalla.
jo. Olen suomenruotsalainen ja huomasin että suomalaisen ja ruotsalaisen kulttuurin välillä on suuri ero.
Kelloa täytyy kelata taaksepäin nooin 100 vuotta ja meillä oli venäjänkieliset nimet kylteissä. Parempi näin, vaikka venäläisistä pidän
Pampas
Suuri ero?
Missä olisi sitten pienempi ero? Suomalaisen ja minkä kulttuurin välillä?
Myös erot ovat suhteellisia.
ei ole varmaan kulttuuria joka olisi lähellä suomen kulttuuria, olemassa.
Erot suomen ja ruotsin välillä on:
-itseluottamuksessa, ruotsalaiset luottavaisempia
-tekninen vaikutus yhteiskuntaan suurempaa ruotsissa
-ihmiset paljon ystävällisempiä ruotsissa
Ja plajon muuta. Kannattaa käydä ruotsissa. Itse olin siellä 6 viikkoa syksyllä.
Pampas
Heh. Mikä olisi sitten kaikista lähin? 🙂
Muihin väitteisiin en ota kantaa… 🙂
ehkä et ole ikinä käynyt ruotsissa tai ollut maassa jonka kulttuuri olisi lähellä suomalaista.
Vahvasti saa myös kuvan siitä että Härkönen ei tunne yhtään suomenruotsalaista.
Härkönen kuuluuu kai siihen joukkoon joka ei tiedä juurikaan mitään suomenruotsalaisuudesta ja sen kulttuurista, kultturierot sen sisällä, suomenruotsalaisista ja historiasta.
Ei Härköstä voi syyttää, suomalaisia on miljoona samanlaista. Harva kuitenkin väittää tietävänsä, kuten Härkönen.