Otavan Opisto: Yhteisöoppimisen merkitys monikulttuurisuuskoulutuksessa

by , under Enrique Tessieri

Otavan Opisto on kansanopisto, joka sijaitse noin 14 km Mikkelistä. Vierailijalle koulu näyttää aivan tavalliselta koululta, joka sijaitsee pienessä kylässä. Koulullamme on kuitenkin poikkeuksellisen paljon monikulttuurisia opiskelijoita.

Mitä tarkoittaa olla kulttuurisesti menestyvä ja etnisesti moninainen koulu? Yksi tärkeä asia on yhteisöllisen oppimisen merkitys ja taitavat, asialle omistautuneet opettajat ja henkilökunta.

Näyttökuva 2016-4-25 kello 20.10.15
Kuten missä tahansa oppilaitoksessa, työmme on haastavaa, mutta palkitsevaa. Meillä on tällä hetkellä monikulttuurisia oppilaita, jotka ovat eri tasoisia. On sellaisia, jotka ovat oppimassa suomen kielen alkeita ja oppimistaitoja sekä niitä,jotka ovat edistyneet nopeasti ja tehokkaasti näillä alueilla. Kulttuurisesti moninainen koulu, johon ihmiset tulevat monista eri taustoista, ei tarvitse mitään poppakonsteja. Ratkaisut löytyvät opetussuunnitelmasta sekä pohjoismaisista arvoista kuten tasa-arvo ja molemminpuolinen kunnioitus. Kysymys, joka voidaan esittää,  on mistä johtuu meidän koulujärjestelmämme menestys. Yksi tärkeä asia on hyvinvointivaltio, joka huolehtii ihmisistä ja jossa tehdään paljon työtä syrjäytymisen ja sen kielteisten ilmiöiden ehkäisemiseksi. Jos meillä on asiat hyvin yhteiskunnassa, se vaikuttaa myönteisesti myös koulussa.


Kaikki opiskelijat ovat yksilöitä.  Jokainen opiskeluvuosi on omanlaisensa polku kohti voimaantumista ja vahvistumista niin yksittäisenä opiskelijana kuin yhteisönä ja yhteiskunnan jäsenenä, jolla on yhteisvertaisia mahdollisuuksia edetä elämässä ja rakentaa kotia Suomessa.

Kotoutumisen merkitys korostuu nykyään, kun otetaan huomioon, että meille tuli viime vuonna noin 32 500 turvapaikanhakijaa eli kymmenen
kertaa enemmän kun vuonna 2014.

Opetus- ja ohjaushenkilöstön tuki on olennainen niin yksilö- kuin yhteisöidentiteetin vahvistumisessa. Osaamisen ja taitojen vahvistumisen myötä vahvistuu myös itsetuntemus sekä luottamus omiin taitoihin oppijana, muiden vertaisena ja yhteisön jäsenenä.

Yksi tapa vahvistaa yhteisöidentiteettiä on puhua monikulttuurisista oppilaista eikä maahanmuuttajista. Monikulttuurinen käsite ei ole täydellinen, mutta se on parempi kuin maahanmuuttaja, joka tarkoittaa koko ajan maahan muuttamista eikä juurien perustamista siinä maassa missä henkilö asuu. Eräässä Euroopan laajuisessa tutkimuksessa, jossa olin mukana, tarkasteltiin afrikkalaistaustaisten ja mustien eurooppalaisten asemaa
eri EU- maissa. Yksi tutkimuksen suosituksista oli ”edistää enemmän koulussa kulttuurista monimuotoisuutta paremmin edustamaan monimuotoisuutta Suomessa tällä vuosisadalla”. Jamaikalaissyntyinen sosiologi ja kulttuuritutkija Stuart Hall tiivisti asian näin: ”The capacity to
live with difference is…the coming question of the twenty-first century,” eli kuinka yhteiskuntana ja koululaitoksena kohtaamme erilaisuutta.

Yksi tärkeimmistä Otavan Opiston koulutuslinjojen tavoiteista on parantaa opiskelijoiden jatko-opinto- ja työelämävalmiuksia. Osana koulutusta
täydennetään eri tiedonaloihin liittyviä tietoja ja taitoja samoin kuin opiskelutaitoja. Tärkeä osa on myös tiedonhakuun, viestintään ja kielitaitoon liittyvien osaamisten vahvistaminen. Jokaiselle opiskelijalle laaditaan henkilökohtainen opiskelusuunnitelma, minkä avulla tavoitteiden saavuttamista seurataan.

Mitä monikulttuurisuus tarkoittaa meillä? Entä kulttuurinen sensitiivisyys ja kotoutuminen? Vaikka kulttuurien tuntemus on tärkeää, opetamme ennen kaikkea opiskelijoita. Yksilö on etusijalla, ei kulttuuri, vaikka se on aina taustana. Voin mainita kolme esimerkkiä. Edesmennyt yhdysvaltalainen vapaustaistelija Martin Luther King Jr. sanoi kerran historiallisessa ”minulla on unelma”- puheessaan v. 1963 Washingtonissa seuraavasti: ”Minulla on unelma, että jonain päivänä neljä pientä lastani voivat elää maassa, jossa heitä ei arvioida heidän ihon­värinsä perusteella, vaan sen perusteella, mitä he ovat. Minulla on unelma tänään!”

Tässä on toinen esimerkki siitä, kun olin yhdeksänvuotias peruskoululainen Hollywoodissa Kaliforniassa. Olimme muuttanet siirtolaisina Yhdysvaltoihin noin kaksi vuotta aikaisemmin. Lapset sopeutuvat nopeasti uuteen ympäristöön. Vaikka näin on, opettaja Dean Arnold sanoi minulle erään tärkeän asian, joka vaikutti elämääni silloin. ”Enrique, sinun ei tarvitse olla samanlainen kuin sinun kaverit, koska sinun vanhemmat ovat tulleet muualta. Ole oma itsesi.” Kun kuulin nämä sanat, oli aivan kuin suuri paino olisi poistunut olkapäiltäni. Tunsin helpotusta ja tuli hyvä mieli.

Toinen esimerkki on rajumpi ja saattaa tapahtua, jos käsitellään ihmistä ensisijaisesti ennakkoluulojen kautta. Kouluun, jossa Mr. Arnold opetti, tuli minun aikanani ensimmäinen musta oppilas. Rehtori kutsui kaikki oppilaat juhlasaliin ja kertoi meille, että kouluun tulee musta oppilas. ”Kohdelkaa häntä samalla tavalla kuin te kohtelette kavereitanne,” hän opasti. Uutta oppilasta kiusattiin niin rajusti, että hän kesti vain kaksi viikkoa koulussa. Yhtenä päivänä hän ei vain ilmestynyt kouluun.

Kuka olen? Synnyin Argentiinassa, asuin Lontoossa ja Helsingissä ennen kuin muutin seitsemänvuotiaana Etelä-Kaliforniaan, jossa vietin lapsuuteni. Niin kuin monet suomalaisten siirtolaisten lapset, vietin kesät Mikkelissä isovanhempien luona. Monikulttuurinen tausta ei ole aina hyvä asia ja jotkut saattavat nähdä sen uhkana. Näin tapahtui koulussa, kun olin ylä-asteella. Koska olen asunut ja matkustanut monissa maissa (olin puolitoistavuotias, kun muutimme Lontooseen Buenos Airesista) ja siksi minulla on erilaisia näkemyksiä maailmasta ja moninaisuudesta. Eli se tieto, joka minulla on, saattaa olla ristiriidassa toisten ihmisten käsitysten kanssa, koska olen nähnyt saman asian eri näkökulmasta. Nopea esimerkki: ylä-asteella historian opettaja kertoi, kuinka hyvä maa Yhdysvallat on. ”Jos rajat avattaisiin Neuvostoliitossa, kaikki lähtisivät,” hän väitti. Ajattelin kaksi kolme kertaa, mitä hän sanoi ja vastasin: ”Jos ihmiset eivät ole matkustaneet mihinkään, sitten he varmasti luulevat, että heidän maansa on paras.” Opettaja loi minulle vihaisen katseen ja sanoi luokassa: ”Jos et tykkää Yhdysvalloista, mikset mene asumaan Neuvostoliittoon!” ja minut poistettiin luokasta.

Oma monikulttuurinen taustanii on antanut minulle tärkeän lahjan: uskoisin, että pystyn sopeutumaan mihin tahansa maahan nopeasti. Vaikka olen asunut Buenos Airesissa, Bogotassa, Milanossa, Madridissa, asun tällä hetkellä Mikkelissä ja työskentelen Otavan Opistossa. En hyväksy väitettä, maahanmuuttajat ja vähemmistöt ovat ressukoita, jotka tarvitsevat aina apua. Voimaantuminen tarkoittaa omilla jaloilla seisomista yhdenvertaisesti toisten kanssa.

Tärkeä osa yhteisöllisyyden vahvistumista on omien taitojen haastamista ja uuden kokeilemista. Tässä apuna Otavan Opistolla on mm. Fast films –videotuotanto, jossa opiskelijat ideoivat kuvattavat teemat ja jaetaan vastuut. Valmiit videot esitellään oppilaitoksen muille koulutuslinjoille, ja niiden levittämisen yhteydessä harjoitellaan sosiaalisen median erilaisia hyödyntämistapoja. Välillä videot ovat saaneet osakseen laajaakin huomiota. Videotuotantoprosessi vahvistaa erilaisia teknologisia käyttötaitoja, viestintätaitoja sekä yhteistyötaitoja. Työn tulos on konkreettinen tuotos ja työn loppuunsaattaminen jo sinällään palkitseva kokemus. Kaiken kaikkiaan erilaisiin teknologioihin tutustuminen tukee opiskelijan edistymistä ja ne tunnistetaankin osaksi kansalaistaitoja.

Muut tärkeät asiat, jotka voisin, mainita ovat: ruokaillat, erilaiset retket, kotiavain-kurssit, action-viikot, Otavan Sanomat-julkaisu, miesten ja naisten illat, kulttuuripäivät, International Mikkeli Day ja erilaiset foorumit, joissa kuullaan kokemuksia myös opiskelijoiden itsensä kertomina.

Kuten tiedätte, monikulttuurisuus on joillekin punainen vaate. Vaikka Suomessa käytetään paljon sanaa ”monikulttuurisuus”, sitä ei kuitenkaan mainita missään perustuslaissa puhumattakaan mm. yhdenvertaisuuslaissa. Meille monikulttuurisuus tarkoittaa ”kulttuurisen moninainen” yhteisö. Integraatio on se käsite, joka yhdistää näitä eri kulttuureita ja se on aina kaksisuuntainen. Kulttuurisensitiivisyys taas on sitä asiantuntemusta, jota saamme, kun työskentelemme toisten kanssa.

Tiesittekö, että olemme kenties ainut koulu koko Suomessa, joka tarjoaa joka viikko halal-lihaa säännöllisesti? Tämä on yksi kulttuurisensitiivisyyden lopputulos, joka ei ainoastaan tuonut enemmän oppilaita oppilaitoksemme vaan myös hyvät suhteet muslimi- oppilaisiin.

“Kuinka vuosi sujuu, riippuu hyvin paljon monista tekijöistä ja sitä on mahdotonta ennustaa etukäteen. Voi sanoa, että joka vuosi on vähän kuin uusi ihminen. Opettajien ja henkilökunnan ammattitaito on avainasemassa siinä, kuinka kohdataan tämä uusi ihminen ja uusi vuosi.”

Kiitoksia!