”Meidän täytyy muuttaa jatkuva epäsuotuisa keskustelu maahanmuuttajia ja näkyviä vähemmistöjä vastaan Suomessa. Se voidaan päättää antamalla hiljaisuudellemme ääni ja kiitosta niille, joilla on rohkeutta puhua rasismia ja ennakkoluuloja vastaan.”
Näin kirjoittaa suomalainen toimittaja, tutkija ja Migrant Tales -blogisivuston perustajaEnrique Tessieri. Hän on elänyt monissa eri kulttuureissa, mukaan lukien Argentiinassa, Iso-Britanniassa, Italiassa, Espanjassa, Kolumbiassa ja Yhdysvalloissa.
Suomalaisen äitinsä kautta hän on ollut aina kytköksissä myös Suomeen – turvalliseen maahan, josta hän muodosti ihanteellisen kuvan viettäessään lapsena kesiä isovanhempiensa luona, ja jonne hän päätti muuttaa vuonna 1978. Nykyään kuva Suomesta on toinen, sillä Tessieri on huolissaan nationalistisesta liikehdinnästä ja sen aiheuttamasta uhkasta hyvinvointiyhteiskunnallemme.
Toimittajan työn jatkaminen Suomessa
Toimittajan työn jatkaminen uudessa asuinmaassa voi olla haasteellista, varsinkin jos äidinkieli on eri kuin paikallisen valtaväestön kieli ja verkostot on muodostettava tyhjästä. Tessieri on kuitenkin käyttänyt Suomessa hyväksi vahvaa englannin kielen taitoaan, journalistista taustaansa sekä Suomen tuntemustaan. Hän on toiminut ulkomaankirjeenvaihtajana useille ulkomaisille lehdille, mukaan lukien the Financial Timesille.
– Minulla on aina ollut kaksi suurta rakkautta, jotka ovat maahanmuuttoasiat ja kirjoittaminen – erityisesti pääkirjoitusten ja pakinoiden kirjoittaminen, Tessieri toteaa alustaessaan Migrant Tales -blogin syntyä.
Käänteentekevä kirjoitus
Kuusi vuotta sitten Tessieri halusi kantaa kortensa kekoon Suomessa vellovassa maahanmuuttoa ja kansallista identiteettiä koskevassa keskustelussa, ja alkoi päivittää 70-luvulta peräisin olevaa koulutustaan ja verkostojaan.
Kun Tessierin tausta toimittajana ja antropologina yhdistyi Argentiinassa hankitun uutistoimituskokemuksen myötä nopean kirjoittamisen taitoon, syntyi vuonna 2007 Migrant Tales -blogi.
Aluksi blogissa oli hyvin vähän liikennettä, ja Tessieri oli jo lopettamassa sen, kunnes hän julkaisi käänteentekevän kirjoituksen otsikolla Are you a target of racism in Finland?
– Siinä missä lukijoita oli ollut aiemmin kymmeniä, yhtäkkiä heitä kertyi kahdeksansataa parissa tunnissa. Blogiteksti toimii kuin virveli – sitä heitellään järveen ja joskus nappaa, Tessieri vertaa.
Sittemmin kiinnostus blogiin on kasvanut tasaisesti, erityisesti tänä vuonna. Nyt lukijoita on vajaa 20 000 kuukaudessa. Migrant Talesin moottorina on tekijöidensä intohimo aihetta kohtaan, eikä blogilla ole ulkopuolista rahoitusta.
– Sanoma on niin tärkeä, että uhraan sille mielelläni vapaa-aikaani, Tessieri painottaa.
”Syrjinnän ilmiöt ovat universaaleja”
Tessieri toivoo Migrant Talesin toimivan foorumina asioille, joille valtamediassa ei riitä tilaa. Hän pyrkii hyvään tutkivaan journalismiin, joka esittää kovia kysymyksiä ja paljastaa puheenaiheiden taustalla piilevien asioiden oikean laidan.
– Esimerkiksi perheenyhdistämisestä puhutaan ongelmana ja ajetaan lakien kiristämistä. Harvoin kuitenkaan kerrotaan asian toista puolta – henkilökohtaisella tasolla ihmiselle on todellinen tragedia olla vuosia erossa perheestään ja jopa lapsistaan.
Vaikka blogin tekstit pyörivät usein Suomeen suuntautuvan maahanmuuton ympärillä, Tessieri pyrkii laajentamaan keskustelua myös muihin maihin.
– Olen tutkinut siirtolaisuutta Argentiinassa, joka on Kanadan ja Yhdysvaltojen tapaan siirtolaisten rakentama maa. Syrjinnän ilmiöt ovat universaaleja, ja Suomessa näkyvät ongelmat esiintyvät myös muualla – samantapaisin syin, mutta ehkä eri kontekstissa, hän sanoo.
Ei huutelulle
Blogissa puidaan myös suomalaista identiteettiä, sillä Tessieri haluaa tuoda esiin toisen ja kolmannen polven suomalaiset ja heidän näkemyksensä.
– Heidät usein unohdetaan keskusteluissa. Monesti muistetaan vain kantasuomalaiset ja maahanmuuttajat, ja valkoisen suomalaisen näkemys Suomesta, hän huomauttaa.
Jossain vaiheessa blogin sisällä käytiin tiivistä keskustelua siitä, mikä kommenttien tarkoitus on.
– Kommentteja tuli jopa kaksisataa päivässä, ja niiden tyylissä paistoi kiihkeä vastakkainasettelu. Kun viime toukokuussa siirsimme blogin uudelle sivustolle, päädyimme ratkaisuun, jossa kommentointi edellyttää rekisteröitymistä. Emme ole kiinnostuneita rasistisesta huutelusta. Kävijämäärä on pudonnut, mutta kommenttien laatu on nykyään parempi, Tessieri kertoo.
Teksti: Otavamedia
Kuva: Paula Myöhänen
Alkuperäisen kirjoituksen voi lukea tästä.
I am one of the enthusiastic reader and participant of this blog. Before this blog i was at constant fear and depression becus of all the racism and hostility that was taken place in Finland. I myself am a victim of racism becus i represent vicible minority. This blog has given us hope and a voice wich we didn’t have before. I feel like a hope has liten on me through this blog. We vicible immigrants need to keep this blog alive.
D4R, thank you for those kind words. Our blog would be nothing without people like yourself. MT is a place were we meet and “debate some of the salient issues facing immigrants and minorities in Finland and elsewhere. It aims to be a voice for those whose views and situation are understood poorly and heard faintly by the media, politicians and public.”