Miksi Helsingin apulaispoliisijohtaja syyllistää seksuaalirikoksista pelkästään turvapaikanhakijat?

Suomalainen nainen, lähes jokainen ihan tavallinen nainen, joutuu joskus elämässään seksuaalisen häirinnän tai ahdistelun kohteeksi. Näin voinen päätellä siksikin, että minunkin kohdalleni ahdistelua on sattunut jo useamman kerran 57-vuotisen elämäni aikana, vaikka en ole koskaan ollut erityisen hyvännäköinen, seksikäs tai pyrkinyt tekemään lähempää tuttavuutta vieraiden miesten kanssa. Työpaikan juhlissa työkaverit ja jopa esimiehet ovat käyneet kiinni pakaroihin, tanssilattialla suudelleet vastaanpyristelystä ja selkeästä kiellosta huolimatta kiihkeästi kaulalle, tuntematon vastaantulija on työntänyt kadulla käden jalkoväliin.

Kaikille on tuttu asia myös se, että kaduilla ja metsässä on kautta aikojen tapahtunut raiskauksia tai raiskauksen yrityksiä. Lähes jokaisessa kaupungissa on joku kolkka, puistonsyrjä, pururata tai metsäpolku, jota kehotetaan tästä syystä välttämään. Ulkona tapahtuneet raiskaukset saavat aina suurta huomiota, niistä puhutaan pitkään ja ne muistetaan sukupolvesta toiseen.

Suurin osa raiskauksistakin jää kuitenkin ilmoittamatta poliisille, seksuaalisesta ahdistelusta puhumattakaan. Alkaisi varmaankin olla aika ilmoittaa, kun Helsingin poliisin apulaispäällikön tietämys asiasta on sillä tasolla, että naisten häirintä on Suomessa uusi ilmiö, joka liittyy pelkästään maahan viime vuonna tulleisiin turvapaikanhakijoihin. Ja hivenen näyttäisi siltä, että ihmiset on turvapaikanhakijoihin liittyen peloteltu niin syvästi, että vierasmaalaisten miesten toimista tehdään ilmoituksia jopa silloin, kun turvapaikanhakija kaupan hyllyjen välissä etenee kahden metrin etäisyydelle suomalaisesta naisesta.

Tehkäämme siis me naiset selväksi se, että meitä eivät saa seksuaalisesti ahdistella minkään maalaiset miehet, eivät omat eivätkä vieraat. Puhun nyt etenkin sellaisesta ahdistelusta, joka uuden, 1.9.2014 voimaan tulleen lain mukaan on rikos. Laki on niin uusi, että rohkenen epäillä, että vain harvat naiset tietävät, että seksuaalisesta ahdistelusta voi nyt tehdä rikosilmoituksen.

Suomen laki määrittelee seksuaalisen ahdistelun näin:

”Joka koskettelemalla tekee toiselle seksuaalisen teon, joka on omiaan loukkaamaan tämän seksuaalista itsemääräämisoikeutta, on tuomittava, jollei teosta muualla tässä luvussa säädetä rangaistusta, seksuaalisesta ahdistelusta sakkoon tai vankeuteen enintään kuudeksi kuukaudeksi”.

Seksuaalisesta ahdistelusta voidaan tuomita sakkoja tai enintään puoli vuotta vankeutta.

Sanallinen seksuaalinen häirintä ei edelleenkään ole rikoslaissa määritelty seksuaalirikos. Tasa-arvolaissa seksuaalinen häirintä työpaikoilla on kielletty ja vaatii (vaatisi) aina esimiehen puuttumisen asiaan. Siitä voidaan myös tuomita jollain muulla rikosnimikkeellä, esimerkiksi kunnianloukkauksena.

Lokakuun loppuun mennessä v. 2015, siis runsaan vuoden aikana, uuden lain perusteella tehtyjä ilmoituksia seksuaalisesta ahdistelusta oli kirjattu 450, niistä n. 200 kohdistui samaan epäiltyyn. Rikoskomisario Teija Koskenmäki on Helsingin Sanomissa kertonut lain soveltamisesta näin: ”Se tarkoittaa tyypillisesti tapauksia, joissa joku koskettaa toista henkilöä luvatta genitaalialueelle, pakaroihin tai rintoihin niin, että kohdehenkilö kokee teon seksuaalisena”.

Raiskauksista ilmoittaminen on viime vuosina vähän lisääntynyt, mutta aivan liian usein tuttavien tai omien miesten kotona tai kavereiden teinijuhlissa tekemät raiskaukset jätetään ilmoittamatta. Tämä, paitsi että se jättää rikolliset vaille rangaistusta, vääristää tilastoja ja ihmisten tietoisuutta siitä, että raiskauksista Suomessa ovat edelleen suurimmaksi osaksi vastuussa syntyperäiset suomalaiset miehet.

Perussuomalaisen puolueen rasistijoukkion agendalla ovat ulkosalla tapahtuneet raiskaukset olleet vuosikaudet yksi kansanryhmää vastaan kiihottamisen tärkeimmistä osasista. On esimerkiksi yhä uudelleen vedottu Norjan poliisin v. 2010 teettämään tutkimukseen Oslon raiskauksista ja väitetty, että kaikki puskaraiskaukset ovat ulkomaalaissyntyisten tekemiä. Unohdetaan kuitenkin mainita, että tutkimusvuonna syytteen sai vain viisi henkilöä, jotka kaikki kylläkin olivat muualta muuttaneita. Unohdettiin mainita myös se, että Norjan poliisi totesi yksiselitteisesti, että kaikki väitteet siitä, että raiskaajat olisivat pääosin ulkomaalaisia ja lisäksi muslimeja, ovat täysin vailla perää.

Kun meillä nyt Helsingin poliisin korkea-arvoinen johtaja jakelee juuri samankaltaisia, rasistiselta kalskahtavia väitteitä, herää paljonkin kysymyksiä. Onko tosiaan niin, että pääkaupunkimme apulaispoliisijohtajan tittelin on saanut täysin viaton mies, joka ei tiedä, että meillä ovat miehet ahdistelleet naisia? Jos näin ei ole, mikä on poliisijohtajan agenda? Onko tarpeellista herättää kansalaisten kiinnostus nimenomaan muutamaan turvapaikanhakijan tai maahanmuuttajan tekemään ahdisteluun vai olisiko korkea-arvoisen poliisivirkamiehen syytä kiinnittää huomiota naisten ahdisteluun ja kansalaisten turvallisuuteen yleensä? Suurimmassa osassa tapauksistahan tekijöinä ovat kuitenkin suomalaiset miehet, jotka – omien sanojensa mukaan – ovat turvapaikanhakijoita sivistyneempiä ja fiksumpia ja kunnioittavat Suomen lakia ja naisten itsemääräämisoikeutta. Miksi meitä naisia kuitenkin on aina häiritty, ahdisteltu ja raiskattu?

Samaisen apulaisjohtajan erikoisia sanomisia on esitelty myös saksalaislehdessä. Saksassahan Kölnin uudenvuoden ikävät tapahtumat ovat vielä uutiskeskiössä. Onko Suomen poliisi nyt liittynyt eurooppalaiseen muslimivastaiseen kiihotusliikkeeseen, kun se antaa ymmärtää, että Suomessa ovat ensimmäiset naisiin kohdistuneet ahdistelutapaukset yhtäkkiä ilmestyneet kaduille, kun Suomessa on tavallista enemmän pakolaisia? Kuka on antanut Helsingin poliisin apulaisjohtajalle luvan toimia näin? Huomasin, että rasistisivustoilla perätään poliisijohtajalle sananvapautta, mutta eikö ole niin, että poliisin virassa haastattelun antavan poliisin on ehdottomasti pysyttävä asiallisena ja puolueettomana ja ennen kaikkea – totuudessa?

Kenen vastuulla on se, että Suomen poliisi pysyy rehellisesti asiassa ja tiedottaa lietsomatta muukalaisvihaa? Mihin rasistinen kiihottaminen voi lopulta johtaa, jos jopa poliisi siihen osallistuu?