Jani Holmberg: Ulkomaalaisena Suomessa? Herätkää!

by , under Jan Holmberg

Jan Holmberg

Soitin juuri vanhemmilleni.

Kerroin, että parin viikon aikana olen saanut osakseni yllättävän vähän vihaista kritiikkiä.

Ainoastaan yksi pyylevä vaalea nainen kiilasi kassajonossa näyttävästi eteeni. Palautin hänet suorin sanoin jonon hännille. Hän pahoitteli luulleensa minua ”mutakuonoksi”.

Muuten minua ympäröivien ihmisten viikot ovat sujuneet kiitettävän rauhallisesti, sanon puhelimeen.

Olen saanut palautetta suomalaiselle epätyypillisestä iloisuudestani, sujuvasta suomen kielen taidostani ja lähes moitteettomasta sopeutumisestani maahan maan tavoille.

Kaikki eivät tosin usko vanhempieni olevan kantasuomalaisia. Minua on luultu useamman kerran äitini matkamuistoksi ulkomailta.

”Isoisäsi oli kyllä Ahvenanmaalta. Lasketaanko se”, sanoo isäni ja räjähtää nauramaan.

Ilmeisesti lasketaan.

Viime viikolla keski-ikäinen mies seurasi minua tiukasti kahvilassa. ”Tosi hyvin olet oppinut puhumaan suomea”, hän tokaisi yhtäkkiä ivallisesti. Vastasin olleeni noin 1,5-vuotias aloittaessani treenaamisen.

”Sulla on sitten ulkomaalaiset vanhemmat” toteamukseen huokaisin, että viimeksi heidät nähdessäni he näyttivät ihan suomalaisilta.

Mies tulistui. Valehtelin, koska hän oli kuullut minun puhuvan kaverilleni täysin sujuvaa englantia.

Isäni nauraessa tikahtuakseen kuvitellessaan tilannetta, mietin miltä oikea suomalainen näyttää.

Ei ainakaan minulta.

Eilen murtaen suomea puhuva mies lähestyi minua Eduskuntatalon edessä.

”Hei, haluaako tulla muka meidän maahanmuutajien toiminta”, hän kysyi iloisesti. Vastasin kieltävästi ja sanoin, että minulla on muuta tekemistä.

”Sinä puhua hyvä suomi. Sinä asunut varmasti kauan suomi”. Vastasin sen pitävän paikkaansa, koska olen Suomessa syntynyt suomalainen. ”Aha, hei sitten”, mies sanoi ja katosi ihmisvilinään.

Isäni puheesta ei saa enää naurulta selvää, joten lopetamme puhelun.

Laskiessani luurin jonotan kaupan kassalle. 

Mietin kuinka monta taistelukehotusta, mielenosoitusta tai rikossyytettä vielä tarvitaan. 

Kriittiset huomautukset ovat ilmestyneet elämääni vasta joitain vuosia sitten. Niin ei ollut vielä nuoruudessani. Silti Suomi on aina ollut monikulttuurinen. 

Uppoudun miettimään asiaa. 

Suomi tulee aina olemaan erilaisten kulttuurien määrittelemä, vaikka ihmiset kuinka pelkäisivät, vihaisivat, ihailisivat tai rakastaisivat toisiaan.

Nuori kassaneiti keskeyttää unelmointini. ”Hi! You can get a discount of 20 percent if you take two of these Moomin mugs.”

Seuraa ja kommentoi blogia tai lähetä sivun linkki kavereillesi.

Mainion Facebook-sivulle pääset tästä.