Haluaako Suomi lähettää ihmisiä Turkkiin uhrattaviksi?

by , under Migrant Tales

Nato-huuma meinaa taas Suomessa ryöpsähtää yli. Ulkoministeri Haavisto meni tokaisemaan, että me kyllä kohta mennään Natoon ilman Ruotsia. Tavallisesti harkitseva ja diplomatiankin taitava ministerimme lienee jälleen puun ja kuoren välissä, kun olisi tyydytettävä klikkiotsikkoja kaipaavien toimittajien tarpeet, rähisevän äärioikeiston ja natokiimaisen, sotaa pelkäävän kansanosan tarpeet ja oman hallituksenkin toiveet.

Juuri tässä tilanteessa pitäisi maltti kuitenkin säilyttää. Suomi on Ruotsille paljon velkaa siitä, että Ruotsi on meidänkin puolestamme pitänyt yllä Pohjoismaiden mainetta demokraattisina valtioina, jotka tarpeen tullen auttavat diktatuureista pakenevia vainottuja ihmisiä. Se, että Ruotsissa nyt on Suomea huomattavasti enemmän Erdoganin vihaamia ja luovutettaviksi vaatimia kurdeja, ei suinkaan ole aihe syytellä Ruotsia ja vaatia heiltä toimintaa. Päinvastoin, on jo vihdoinkin aika, että Suomi asettuu tällaisessa tilanteessa tukemaan Ruotsia siellä, missä kyse on ihmisoikeuksista ja vainottujen kansojen hengestä ja terveydestä.

Naton jäsenyys saavutettakoon aikanaan diplomaattisin toimin, neuvotteluin ja Naton oman päätöksentekokyvyn avulla – ei sieluja kauppaamalla. Kannattaako sitä paitsi sellaiseen Natoon liittyä, jossa ei rauhan aikana olla yksimielisiä siitä, että Suomi ja Ruotsi ovat kumppaneita, joita halutaan yhdessä puolustaa? Kuinka sitten kriisin tullessa saadaan päätökset aikaan – pitääkö silloinkin lähettää suomalaisia Turkkiin uhrattaviksi?