Toinen tärkeä mutta huolestuttava kirjoitus Adam Al-Sawadista.
“Lyhyesti sanottuna arkielämästäni on tullut sellaista, että minusta tuntuu että yhteiskunta työntää minua koko ajan poispäin. Että en kuulu tänne, että yhteiskunta hylkii minua, että minulta yritetään viedä kotimaani ja turvani,” hän kirjoittaa Facebook seinälle.
Lukekaa.
Tämä Facebook kirjoitus on julkaistu Migrant Talesissa luvalla.
Tähän kirjoitukseen täytynee palata myöhemmin perusteellisemmin, mutta tässä ensialkuun sellainen huomio, että kun sanot sinulla olleen joitain kuukausia huono olla ja että voimasi hiipuvat vähä vähältä, niin et kai mahdollisesti ole masentunut? Jos olet, niin olisi varmaan suositeltavaa hakea siihen ammattiapua, ennen kuin tilanne kehittyy kovin pahaksi.
Älä nyt ymmärrä tätä kehotustani niin, että kiistäisin sinulla olevan masentumiseen ihan oikeita syitä, kuten nämä luettelemasi asiat. Kuitenkin ihmisten välillä on suuria eroja siinä, että miten vastoinkäymisiin suhtautuu ja vastoinkäymisiä voi myös opetella käsittelemään paremmin. Kuitenkin käytännössä kaikille meistä ajan mittaan tulee erilaisia ja epäoikeudenmukaisiltakin tuntuvia vastoinkäymisiä vastaan elämän varrella. Jos ei muuta, niin käytännössä ainakin läheisten tai itsensä vakavia sairastumisia, läheisten kuolemia jne. Yleensä muutakin, kuten onnettomuuksia, epäasiallisesti tai jopa rikollisesti käyttäytyviin ihmisiin “törmäämisiä” jne.
Kyllä minuakin pelottaa se, että kuinka kestämättömän suurta tämä tällä hetkellä vallitseva turvapaikanhakijoiden virta Suomeen on ja kuinka se uhkaa romahduttaa hyvinvointiyhteiskunnan, kun rahat loppuvat kesken ja millaisia sosiaalisia ongelmia, vakavaa rikollisuutta ja jopa terrorismia se luultavasti pidemmän päälle tuo suomeenkin tullessaan, niin kuin näyttää käyneen muissakin maissa.
Samasta syystä yritän olla iltaisin lukematta tai katsomatta mitään materiaalia esimerkiksi Israelin palestiinalaisiin kohdistamista julmuuksista tai ISISin tai muiden muslimien homoihin kohdistamista hirmutekoja. En tahdo saada unta moneen tuntiin, jos erehdyn käymään läpi näitä koskevia materiaaleja lähellä nukkumaanmenoaikaa, kun nämä asiat ahdistavat ja suututtavat niin kovasti.