University of Eastern Finland 14 May: Journalism in times of Covid-19: Representations of Latin America in Finnish Media


Tapahtumapäivämäärä:14.5.2021Aika:13:00–14:30Tapahtumapaikka:OnlineLisätietoja:ZoomAdd to calendar:GoogleOutlookiCal

Welcome to a webinar organized by the Research Group Environment, Society and Development in Latin America (ESDLA) at the University of Eastern Finland.

Amidst the COVID-19 pandemic, journalists have the challenging task of gathering and distributing accurate and reliable information. This task becomes more critical and demanding when journalists create international news coverage of distant crises. In recent months, Brazil, Mexico, and other Latin American and the Caribbean (LAC) countries have been in the sights of world journalism due to the rise in the numbers of contagion, deaths, and the different responses and strategies of the governments in turn. In this round table, we have invited several Latin American researchers based in Finland to discuss how the Finnish media has displayed the consequences of the pandemic in LAC countries. How can specific representations affect popular ideas and normalize preconceptions of such distant crises? What is the role of social science researchers in creating more accurate and reliable information, and what are their limitations?  Join us in the discussion!

This roundtable is a continuation of the collaboration that ESDLA seeks to establish with researchers and the public interested in Latin America. In 2020, we launched a Blog series on the consequences of the pandemic in the region. The ESDLA Blog Special Issue: Latin America and the Caribbean in times of Covid19, had 13 posts so far covering the following countries: Colombia, Mexico, Peru, Brazil, Cuba, Ecuador, and Chile. We also organized in November 2020 the Post-pandemic LAC: Pathways towards ecological and just futures in Latin America and the Caribbean webinar.

More info and registration: The link to participation will be sent to all registered by email.

Participants of the round table:

Nadia Nava Contreras is a project researcher at the John Morton Center for North American Studies at the University of Turku, where she is part of the Cubaflux project that investigates visual urban transformations in Post-Deténte Havana. She is also a doctoral candidate in political history at the University of Helsinki. Her dissertation investigates diplomatic encounters and mutual imaginaries in the relations between Mexico and Finland during the 20th Century.

Florencia Quesada Avendaño, PhD, Docent is a trained historian, currently Adjunct Professor in Latin American Studies at the University of Helsinki. She has been a researcher and lecturer in Global Development Studies, World Cultures and at the Helsinki Collegium for Advanced Studies (HCAS), UH. Quesada’s research interest includes cultural urban and architectural history, sustainable tourism, socio-spatial segregation and urban violence in Central America.

Leonardo Custódio is an Afro-Brazilian postdoctoral researcher at Åbo Akademi University and coordinator of the Anti-Racism Media Activist Alliance. He is also coordinator of the Activist Research Network and editor-in-chief of, website of the Finnish Anti-Racist Research Network. Custódio is co-editor of Research Traditions in Dialogue: Communication Studies in Europe and Latin America (2020, Media XXI) and author of Favela Media Activism: Counterpublics for Human Rights in Brazil (2017, Lexington Books).

Germán Quimbayo Ruiz is from Bogotá, Colombia. He recently finished his Ph.D. in Environmental Policy at the University of Eastern Finland, Joensuu. His work and research focus on environment/society relationships and their interplay with urbanization and socio-ecological inequalities, exploring their role in spatial planning practices in defense of commons such as biodiversity. Before his Ph.D. studies, he worked with local environmental organizations and institutions in Colombia.

Mariana Galvão Lyra is a sustainability researcher and consultant. Currently she is a project researcher at the business school of the University of Eastern Finland.  Her main research interests are sustainable science, stakeholder management, company-community conflicts, and activism against mining projects, especially in developing countries. In particular, she is interested in shedding light on the groups fighting for social and environmental justice.

Violeta Gutiérrez Zamora is a sociologist and Ph.D. candidate at the Department of Geographical and Historical Studies of the University of Eastern Finland. In her research, she focuses on rural organizations, community forestry, feminist political ecology, and eco-governmentality in Mexico. 

The hypocrisy of the Perussuomalaiset revealed in Eastern Finland: racism, white nationalism, ties to the far-right


In my hometown of Mikkeli, the local Perussuomalaiset (PS)* chapter acted against a municipal election candidate that was too offensive even for their taste. It was the usual hateful nonsense against Muslims, visible migrants, and women. The PS sacked the candidate, Jorma T. Hartikainen, for being too racist only after the local daily, Länsi-Savo, exposed the former candidate’s Facebook postings.

While this was a good move on behalf of the local PS chapter some local candidates of the party boasted that they don’t support racism. “We gave Jorma T. Hartikianen the boot. We are against racism,” a PS candidate said.

If you look at the list of PS candidates in Mikkeli, you will certainly notice Jussi Marttinen, a taxi driver who goes after all foreigners with fake claims that overflow with xenophobia.

In a letter to the Länsi-Savo editor, we asked Marttinen to substantiate one of his many claims about foreigners on the PS’ online candidate page. According to him, foreigners get “notably” more social welfare than white Finns.


The police should stop being a gatekeeper of Finnish identity by stigmatizing whole ethnic groups


A stabbing that took place on Monday in Helsinki, causing the death of a 24-year-old victim, revealed the police’s power in labeling whole ethnic groups (usually in a negative light) and its gatekeeping role. Even if the stabbing suspect was arrested, the police statement mentioned that “about ten [suspects] mainly people of foreign background” took part in the incident at the Helsinki Railway Station.

Any sensible person should ask how the police frames minorities in Finland. What was the purpose of the police to call the suspect “people of foreign background” if he was in police custody?

Officially, a person with a foreign background is anyone whose both parents aren’t white Finns. Unofficially, the term is code for non-white or non-EU citizens. People of color are often referred to by the police with such ethnic labels.

The story by Yle below confronted the police and the media by asking what their motives were for using such a term. Yle News went even further and did the right thing by not mentioning the demeaning label.

Certainly, if you are white and have had little cultural sensitivity training to challenge your prejudices and racism, it is easy to understand why you don’t have a problem with labeling whole non-white ethnic groups with demeaning terms like “people of foreign background.”

Read the original news story (in Finnish) here.

Researcher Erna Bodström tweeted that by mentioning the suspect with such a problematic term in a statement, the police were generalizing and stigmatizing people. Even if the police claim what happened is “a phenomenon,” it is not explained in their statement.


Immigrants – muted numb objects of the Finnish media narrative


“When you tear out a man’s tongue, you are not proving him a liar, you’re only telling the world that you fear what he might say.”

― George R.R. Martin

Finland enjoys an image of grandiosity on the shiny outside. The happiest country in the world, a young and progressive female government, low daily Corona infection rates, free education, and healthcare! Finland is topping numerous statistics like the smart use of a bulky language barrier for any outsider who does not have a sound reason to learn Finnish. Too many immigrants rely on English-language news outlets, never getting deep enough into Finland’s actual reality behind due to the language barrier. Life is good!

YLE News in English has been the only main channel for following current affairs along with some smaller news outlets such as Helsinki Times or Until 2012, Helsingin Sanomat International Edition stopped publishing news in English. Naturally, the selection of news in English is smaller, pre-selected in relevance for immigrants or international audiences, commonly with the same topic having a different news slant in English than Finnish (a recent example: the mental wellbeing of the Finnish youth). International readers or residents with no or poor command of Finnish appreciate the effort.

However, frequent readers have noticed that hot topics in English do not appear on social media, leaving them with a bitter taste of YLE’s intentions to discourage heated discussions.

YLE News‘ announcement was made on April 16th, 2021 on Facebook:

“We have extremely limited resources to moderate comments. This way, we still post all our stories on Facebook, but we don’t have the burden of moderation.”

“Our team does not moderate anything on the Finnish side. We have to use our resources as best we see fit, and on balance, we think it’s better to use the time to produce news rather than moderate comments.”

Incorrect. YLE Uutiset, the Finnish Facebook feed, defines in its code of conduct what kind of comments are banned and confirms that “the discussions are moderated in accordance with Finnish legislation, the journalist’s instructions and YLE’s values.” At least, in theory. Thus, the Finnish- and English-language Facebook feeds do have a code of conduct (see below).


Otavan Sanomat: Rauha olkoon sinulle


 Rostam Atai

Olin kymmenvuotias, kun näen ensimmäisen kerran sotaa kotikylässäni Maymana Faryabissa Pohjois-Afganistanissa. Näin parin metrin päästä, kun Taliban-taistelija ampui konekiväärillä tuntematonta miestä päähän. Minulle se oli suuri järkytys enkä pystynyt nukkumaan tuona yönä. 

Lue alkuperäinen kirjoitus tästä.

Vaikka tämä välikohtaus tapahtui viisitoista vuotta sitten, näen yhä painajaisia miehestä, joka kuoli. 

Elämäni Afganistanissa oli aika epävarmaa. Viisivuotiaana opiskelin Koraania ja toisia uskonnollisia kirjoja. Kylässämme oli toisinaan koulu, toisinaan ei. Jos Talibanit ottivat kylän haltuun, laitettiin koulu kiinni. 

Kerron teille nyt muutamia katkeria muistoja elämästäni Afganistanissa. Eräänä talvipäivänä olin pelaamassa jalkapalloa kylän lasten kanssa. Yksi vastustajajoukkueesta, oli terroristien lapsi. 10 minuuttia pelin alkamisen jälkeen, kamppasin hänet ja hän kaatui maahan. Hänen isänsä ei tykännyt siitä, mitä tapahtui, joten hän otti aseen ja ampui ilmaan.

Minä lopetin siinä päivänä pelaamisen ja menin kotiin. En kertonut vanhemmille mitä oli tapahtunut, koska he olisivat suuttuneet minulle, kun menin pelaamaan jalkapalloa heidän kanssaan. En pystynyt silloinkaan nukkumaan moneen yöhön. 

Toinen tapaus, jonka muistan, tapahtui kun Talibanit käskivät minua viemään leipää ja vettä kukkulaan huipulle toisille Talibaneille. Tämä oli käsky enkä voinut kieltäytyä. Laiton vesikanisterin hevosen selkään ja vein sen Talibanin pataljoonaan. Tämän jälkeen he käskivät minua tekemään teetä ja palvelemaan heitä. 

Kun olin siivonnut, he kehottivat minua menemään moskeijaan rukoilemaan, lausumaan Koraanin ja sanomaan: “Rukoilkaa puolestamme, jotta voimme voittaa poliisit.”  Olin silloin vielä lapsi, noin 10–11-vuotias, enkä halunnut rukoilla moskeijassa. Minut pakotettiin usein työskentelemään Talibanille, joka oli tylsää ja ärsyttävää.

Minulla oli paljon ystäviä Afganistanissa ja Talibanit pakottivat jotkut heistä taistelemaan. Jotkut ystävistä pakenivat Iraniin, Pakistaniin, Tadzhikistaniin tai muihin maihin, ettei heidän tarvitsisi sotia. Ystävät, jotka eivät pystyneet pakenemaan ulkomaille, useasti kuolivat. 

Olen itse asunut Suomessa nyt viisi vuotta. Olen vapaa ja kiitän Suomea siitä, että se antoi minulle suojan sekä uuden mahdollisuuden elämälle. 

Otavan Sanomat: Turvapaikanhakijan menetetty aika ja ahdinko


Aman Heidari

Monet turvapaikanhakijat Suomessa ovat odottaneet monta vuotta saadakseen oleskeluluvan. Minä olen yksi heistä. Saavuin Suomeen Iranista vuonna 2015 enkä tiedä vieläkään saanko turvapaikan ja voinko jäädä Suomeen.

Lue alkuperäinen kirjoitus tässä.

Kotimaani Afganistan on ollut useissa sisällissodissa monien kymmenien vuosien aikana. En ole koskaan kokenut miltä rauha tuntuu entisessä kotimaassani. Olen 27-vuotias.

Minä saavuin Suomeen vuonna 2015, jolloin noin 31,200 ihmisiä etupäästä Irakista (64%) ja Afganistanista (15%) hakivat turvapaikkaa. Minä ajattelin silloin, että saan oleskeluluvan nopeasti, koska vaimoni asuu ja työskentelee Suomessa.

Ennen Suomeen tuloani asuin Iranin pääkaupungissa Teheranissa kuusi vuotta paettuani Daikundista, joka sijaitsee Keski-Afganistanissa. Matka Suomeen kesti kuukauden ja se jatkui Iranista Turkkiin, sieltä Kreikkaan ja sitten ns. “kuoleman tielle” Kroatiaan.

Turvapaikanhakijat nimittivät matkan Pohjois-Makedoniasta pohjoiseen “kuoleman tieksi”, koska se oli vaarallinen ja monet olivat kuolleet matkalla. 

Kroatiasta matkustin Itävaltaan, Saksaan, Tanskaan ja viimein Suomeen Tornion kautta. Pyysin silloin viranomaisia lähettämään minut Mikkeliin, jossa vaimo asui.


Minun epävarmuus ja kärsimys on hyvin yleistä turvapaikanhakijoiden keskuudessa. Kärsin melkein koko ajan stressistä ja se on kuin myrkkyä. Ihminen ei pysty nukkumaan hyvin, on kaikenlaisia kipuja vatsassa ja päänsärkyjä. Eläminen epävarmuuden kanssa on hyvin ahdistavaa.

Kuten sanoin, oleskelulupapäätöksen odotus on ollut pitkä. Ottaen huomioon ikäni, olen odottanut kyseistä lupaa lähes kolmasosan  elämästäni. 

Vaikka tilanne on vaikea, Otavan Opisto on antanut minulle toivoa jaksaa eteenpäin. Vaikka kuulosta oudolta, en voi vihata tilannetta, koska elämä jatkuu jollain tavalla joka tapauksessa. 

Toivottavasti asiat paranevat ja voin rakentaa elämäni Suomessa ja elää rauhassa. 

Ano Turtaianen usko, että Derek Chauvinin tuomio on poliittinen


Kansanedustaja Ano Turtiaisen mukaan, hän ei ole seurannut viimeiset uutisia Derek Chauvinin oikeudenkäynnistä Yhdysvalloissa. Hän kuitenkin usko tuomion olevan poliittinen.

Viime vuonna, Turtiainen sai potkut kesällä perussuomalaisten eduskuntaryhmästä, koska hän twiittisi vitsin George Floyden kuolemasta. Välikohtaus Juho Erolan kanssa maskien käytöstä Eduskunnan istuntosalissa sinetöi helmikuussa hänen lopullinen lähtönsä puolueesta.

“En ole kuunnellut uutisia,” hän sanoi puhelimitse Migrant Talesille, “sen tieto mitä mulla on, enkä voi tiedä mitä on todellinen, mutta se oli ihan poliittinen tuomio. Hän kuoli huumeisiin eikä mihinkään poliisiin toiminnasta normaalissa tilanteessa.”

Turtiainen sanoi, että Yhdysvalloissa on ollut samanlaisia tapauksia ja laki on suojelut poliisia.

“Niin jos poliisi kohtaan hyökätään kovalla, niin kyllä poliisi joutuu kovin toimiin,” hän jatkaa. “Minun tietooni mukaan hän [George Floyd] kuoli huumeisiin. En voi tietää mutta tämä on kaikki tieto mitä minulla on.”

Turtiainen uskoo, että mustien yhdysvaltalaisin Black Lives Matter -liike on samassa veneessä, kun koronan valhe.

“Siellä on samat taustavoimat, jotka yrittävät saada yhteiskunta sekaisin,” hän sanoo. “Näillä yritetään saada ihmisiä vastakkain toisia ja tappelemaan keskenään.”

Turtiainen sanoi, että mustat Yhdysvaltalaiset ovat jättänyt liike koska ovat tunteneet itsensä hyväksi käytetty.

Riikka Purra: Maahanmuuttajat, maahanmuuttajat, maahanmuuttajat, maahanmuuttajat, maahanmuuttajat…


Perussuomalaisten ensimmäinen varapuheenjohtaja Riikka Purralle on vastaus kaikkiin ongelmiin: maahanmuuttajat, maahanmuuttajat, maahanmuuttajat…Etkö kuulut vastausta, hän sanoo: “maahanmuuttajat, maahanmuuttajat, maahanmuuttajat.”

Purra myös varottaa väestönmuutoksesta. Hän on koulutuksestaan maisteri mutta kenen syy? Maahanmuuttajat, tietysti.

Kennen syy? Totta kai maahanmuuttajat.