Tino Singh: Kuinka kulttuuriälykäs toimittaja olen?

by , under Tino Singh

Tino Singh

Toimittamani sisältö koetaan epäreiluna. Väitetään, että en ollut objektiivinen tai etten miettinyt miten julkaisemani sisältö vaikuttaa yhteiskuntaan ja niiden elämään joita sisältö koskee. En ole tietoinen epäreiluudestani tai vahingosta, jota sisältö on sattunut aiheuttamaan. En myöskään tunnista olevani asenteellinen tai rasisti. En ainakaan tahallani.

Näyttökuva 2015-5-21 kello 7.50.34

Tarkoituksenani ei ole parjata ihmisiä tai tuhota heidän elämäänsä, mutta kellon tikittäessä kohti määräaikaa on välillä mentävä aidan kaatuneesta kohdasta. Voi olla, että tiedostamattomien ennakkoluulojeni tai olettamusteni (eli vahvistusharhani) myötä syntyy sisältöä, jonka seuraukset voivat olla varsin kohtalokkaat tuotokseni kohteena olevalle tai hänen edustamalleen ryhmälle, mutta en ole kuullut sellaista tapahtuneen.

Mietin miltä tuntuisi olla toimittaja, joka kopioi juttuun poliisiraportista kuvauksen rikoksesta epäillyn ”maahanmuuttajataustaisuudesta”, ja jonka seurauksena suomalainen lapsi jonka isä sattuu olemaan Intiasta, saa kuulla kunniansa junassa aikuiselta ei-maahanmuuttajalta. Toinen sivullinen mamu hakataan keskellä päivää kauppakeskuksessa ja asiaankuulumattoman etnisen yrittäjän liiketilat sytytetään tuleen.
Entäs taas se toimittaja, joka yleisti kaikki Thaimaalaiset hierojat Suomessa seksityöläisiksi. Seurauksena kaakkois-aasialaisen näköiset naiset kokevat yhä enemmän huorittelua julkisilla paikoilla ja joku heistä menettää vuokrasopimuksen vain isännöitsijän kasvaneiden epäluulojen takia?

Kuulostaa liioittelulta, mutta onko se?

Voivatko median ammattilaiset kiistää vastuun omasta osastaan suvaitsemattomuuden, ennakkoluulojen ja muukalaiskammoisen ilmapiirin kasvusta ja ylläpitämisestä Suomessa?

Riittääkö, että JSN julistaa sisällön autuaaksi vai onko se sittenkin jäävi arvioimaan sisällön loukkaavuutta tai vaikutuksia vähemmistöjä kohtaan, koska sen jäsenistä yksikään ei kuulu etniseen vähemmistöön?
Onko totta, että suomalaisessa mediassa vähemmistöjen edustajia pyydetään kommentoimaan lähinnä maahanmuuttoa koskevia tai siihen liittyviä asioita ja eristääkö tämä heidät poliittisesta tai yhteiskunnallisesta diskurssista?

Tuppaavatko näkyvien vähemmistöjen edustajat mediasisällöissä esittäytymään kolmen stereotypian kautta?
Joko vainoa paenneina ”reppanoina”, jotka ovat kivoja, koska ovat kiitollisia suomalaisille ja tyytyväisiä Suomeen, tai ”eksoottisina kuriositeetteina”, jotka ovat outoja, mutta ”kotoutuneet” Suomeen, koska saunovat tai leipovat pullaa, tai sitten ”rikollisina muslimiraiskaajina”, jotka eivät arvosta Suomea, ole kiitollisia suomalaisille tai tee muuta kuin nostavat toimeentulotukea.

Kenen poliittisia päämääriä ”maahanmuuttokriittisten” perättömien väitteiden, avoimesti rasististen lausuntojen tai  pseudotieteellisten tarkoitushakuisten ”tutkimusten”  kyseenalaistamatta tai tuomitsematta raportoiminen vahvistaa?
Ja kenen elämästä se tekee vaikeampaa?

Kohti tasapuolisempaa, ammattimaisempaa, laadukkaampaa ja kulttuuriälykkäämpää mediasisältöä

Jotta takaamme median tasapuolisuuden, ammattimaisuuden, laadun ja luotettavuuden, meidän tulee kehittää kulttuuriälyämme.Kulttuuriälyn kehittämisen edellytykset Suomessa ovat hyvät, mutta riippuvat siitä miten kohtaamme vieraita kulttuureja. Valitettavasti viikoittainen ruokailu etnisessä lounasravintolassa ei merkittävästi kehitä kulttuuriälyä.

Kulttuuriälyn kehittämiseksi minulla tulee olla halu ymmärtää asia toisen kulttuurin edustajan näkökulmasta ja pysähtyä ajattelemaan miltä jutun kohteena oleminen tuntuisi. Kulttuuriälykäs journalisti ymmärtää, että sisältöjä ei voi rajata tarkoitushakuisesti, vaan tulee tarkkaan harkita kuka sisällön näkökulmasta tulee hyötymään ja kuka kärsimään.

Viittaukset rotuun tai etnisyyteen eivät välttämättä lähtökohtaisesti ole puolueellisia tai rasistisia, ja ne voivat olla relevantteja sisällön kannalta. Mutta turvautuminen stereotypioihin, tai viittaukset etnisyyteen rikollisen käyttäytymisen yhteydessä tutkimatta taustoja ja selittämättä, ettei koko kansanryhmä käyttäydy niin, yhdistävät koko etnisyyden tai taustan omaavat tarpeettomasti ja ilman syytä negatiivisiin asioihin.

Valitettavasti median historiassa rodullisia tunnisteita ei juuri ole käytetty muussa, kuin negatiivisessa yhteydessä tai poliittisista syistä vihamielisen mielialan tuottamiseksi toista etnistä ryhmää kohtaan.

Kulttuuriälykäs toimittaja hankkii tietoa vieraan kulttuurin arvoista, uskomuksista, toimintatavoista, mutta on samalla tietoinen omista lähtökohdista ja arvoista ja näiden vaikutuksista näkökulmaan. Lopuksi hän miettii vielä onko kuluttaja tarpeeksi kulttuuriälykäs vai pitääkö asia vääntää rautalangasta?

Alkuperäisen blogikirjoituksen voi lukea tästä.

Tämä blogikirjoitus julkaistiin Migrant Talesissä luvalla.

 

Leave a Reply