Jokainen julkinen huomionosoitus lisää rasistipuolueen edustajan uskottavuutta, normalisoi rasistista politiikkaa ja nostaa rasistit muka kunniallisiksi toimijoiksi muiden rinnalle.
Siksi muiden eduskuntapuolueiden puheenjohtajien ja yhteiskunnallisten vaikuttajien julkiset, lämpimät Twitter-onnittelut Riikka Purran tultua valituksi rasistipuolueen puheenjohtajaksi ihmetyttävät suuresti.
Muistatko kun espoolainen kiinteistönvälittäjä pyysi henkilökohtaista tietoa asiakasta piittamatta yhdenvertaisuutta? Hän oli myös perussuomalaisten kuntavaali ehdokas kesäkuussa eikä tullut valituksi.
Tässä on viesti joka kiinteistönvälittäjä lähetti Husein Hamiidille, joka on asunut Suomessa yli 20 vuotta.
Hamiid on jo tehnyt rikosilmoituksen asiasta ja ottanut yhteyttää Kiinteistönvälitysalan Keskusliittoon, joka lähetti (30.7.2021) hänelle seuraavan sähköpostiviesti:
“Hei.
Kiinteistönvälitysalan Keskusliitto ei tarjoa neuvontaa tai käsittele välitysliikkeitä koskevia valituksia tai riita-asioita…Lisäksi Hyvän vuokravälitystavan ohjeessa todetaan yhdenvertaisuudesta. Ohjeen mukaan vuokravälityksessä on otettava huomioon yhdenvertaisuuslainsäädäntö. Vuokranantaja sekä välittäjä voivat vapaasti arvioida ja valita vuokralaisen, mutta eivät syrjivin perustein. Hyväksyttäviä arviointiperusteita ovat esimerkiksi vuokralaisen maksukyky ja muut vuokrasuhteen velvoitteiden täyttämiseen liittyvät perusteet. Vuokralaisvalintaa ei kuitenkaan saa perustaa esimerkiksi vuokralaisehdokkaan alkuperään, kansalaisuuteen, uskontoon tai vammaisuuteen liittyvään syyhyn. Esimerkiksi asuntoa ei voi jättää vuokraamatta asunnonhakijalle pelkästään hänen ulkomaalaistaustansa vuoksi, jos hän täyttää muut valintakriteerit. Välittäjän velvollisuutena on tiedottaa myös toimeksiantajaa syrjinnänkiellosta ja viime kädessä kieltäytyä vastaanottamasta toimeksiantoa, jossa on syrjiviä ehtoja.
Ystävällisin terveisin
Kiinteistönvälitysalan Keskusliiton toimisto
[email protected]“
Espoolainen kiinteistönvälittäjä ja perussuomalaisten kuntavaaliehdokas haluaa henkilökohtaista tietoa asiakkailta.
Husein Hamiid on suomen kansalainen ja asunut Suomessa yli 20 vuotta.
Hän lähestyi välittäjää, koska kiinnostui ravintolan ja hotellin vuokraamisesta. Hän sai seuraavan sähköpostiviestin kiinteistövälittäjältä:
Hei! Minkä ikäinen olet? Millainen perhe ja lähisuku sinulla on? Mikä on uskonnollinen taustasi ? Kuinka paljon voisit maksaa vuokraa ravintolasta ja Hotellista yhteensä? Kuinka pitkän vuokrasopimuksen haluaisit? Lähetä minulle kuva perheestäsi! Minä vuonna olette tulleet Suomeen?Vastaa ensin näihin, sitten soitan omistajalle!
Luitte oikein. Kiinteistönvälittäjä haluaa kuva hänen perheestä, tieto uskonnollisesta taustasta sekä minä vuonna hän tuli Suomeen.
Välittäjä lähetti toinen sähköpostiviesti Hamiidille:
Husein, en voi esitellä sinua myyjälle/vuokranantajalle jos en tiedä sinusta mitään. En ole rasisti ja kaikki asiat joita minä asiakkaista tiedän pysyy minun takanani. Omistaja ei ole vuokraamassa paikkaa ja voisin ehkä auttaa sinua jos voisin kertoa omistajalle jotain perheestäsi. En tarvitse henkilötunnustasi enkä liian henkilökohtaisia tietoja, mutta en voi myöskään antaa sinulle omistajan tietoja koska hän on valtuuttanut minut myymään tämän kohteen. Eli sinä et voi soittaa suoraan omistajalle.Hyvää päivän jatkoa.
Mitä mieltä olette? Onko kiinteistönvälittäjälle oikeus pyytää mm. kuva perheestä ja uskonnollinen taustasta?
Lue artikkeli englannin kielellä tässä
Migrant Talesin näkemys: Paco Diop on tehnyt hieno kirjoitus ja tuo esille hyviä ajankohtaisia kysymyksiä. Miksi jotkut valkoiset suomalaiset käyttävät sana “maahanmuuttajataustainen?” On korkea aika, että me päätämme keitä olemme. Suomalaisuus on monimuotoinen käsite ja ihmiset saavat olla suomalaisia omalla ehdolla.
Rostam Atai
Olin kymmenvuotias, kun näen ensimmäisen kerran sotaa kotikylässäni Maymana Faryabissa Pohjois-Afganistanissa. Näin parin metrin päästä, kun Taliban-taistelija ampui konekiväärillä tuntematonta miestä päähän. Minulle se oli suuri järkytys enkä pystynyt nukkumaan tuona yönä.
Vaikka tämä välikohtaus tapahtui viisitoista vuotta sitten, näen yhä painajaisia miehestä, joka kuoli.
Elämäni Afganistanissa oli aika epävarmaa. Viisivuotiaana opiskelin Koraania ja toisia uskonnollisia kirjoja. Kylässämme oli toisinaan koulu, toisinaan ei. Jos Talibanit ottivat kylän haltuun, laitettiin koulu kiinni.
Kerron teille nyt muutamia katkeria muistoja elämästäni Afganistanissa. Eräänä talvipäivänä olin pelaamassa jalkapalloa kylän lasten kanssa. Yksi vastustajajoukkueesta, oli terroristien lapsi. 10 minuuttia pelin alkamisen jälkeen, kamppasin hänet ja hän kaatui maahan. Hänen isänsä ei tykännyt siitä, mitä tapahtui, joten hän otti aseen ja ampui ilmaan.
Minä lopetin siinä päivänä pelaamisen ja menin kotiin. En kertonut vanhemmille mitä oli tapahtunut, koska he olisivat suuttuneet minulle, kun menin pelaamaan jalkapalloa heidän kanssaan. En pystynyt silloinkaan nukkumaan moneen yöhön.
Toinen tapaus, jonka muistan, tapahtui kun Talibanit käskivät minua viemään leipää ja vettä kukkulaan huipulle toisille Talibaneille. Tämä oli käsky enkä voinut kieltäytyä. Laiton vesikanisterin hevosen selkään ja vein sen Talibanin pataljoonaan. Tämän jälkeen he käskivät minua tekemään teetä ja palvelemaan heitä.
Kun olin siivonnut, he kehottivat minua menemään moskeijaan rukoilemaan, lausumaan Koraanin ja sanomaan: “Rukoilkaa puolestamme, jotta voimme voittaa poliisit.” Olin silloin vielä lapsi, noin 10–11-vuotias, enkä halunnut rukoilla moskeijassa. Minut pakotettiin usein työskentelemään Talibanille, joka oli tylsää ja ärsyttävää.
Minulla oli paljon ystäviä Afganistanissa ja Talibanit pakottivat jotkut heistä taistelemaan. Jotkut ystävistä pakenivat Iraniin, Pakistaniin, Tadzhikistaniin tai muihin maihin, ettei heidän tarvitsisi sotia. Ystävät, jotka eivät pystyneet pakenemaan ulkomaille, useasti kuolivat.
Olen itse asunut Suomessa nyt viisi vuotta. Olen vapaa ja kiitän Suomea siitä, että se antoi minulle suojan sekä uuden mahdollisuuden elämälle.
Aman Heidari
Monet turvapaikanhakijat Suomessa ovat odottaneet monta vuotta saadakseen oleskeluluvan. Minä olen yksi heistä. Saavuin Suomeen Iranista vuonna 2015 enkä tiedä vieläkään saanko turvapaikan ja voinko jäädä Suomeen.
Kotimaani Afganistan on ollut useissa sisällissodissa monien kymmenien vuosien aikana. En ole koskaan kokenut miltä rauha tuntuu entisessä kotimaassani. Olen 27-vuotias.
Minä saavuin Suomeen vuonna 2015, jolloin noin 31,200 ihmisiä etupäästä Irakista (64%) ja Afganistanista (15%) hakivat turvapaikkaa. Minä ajattelin silloin, että saan oleskeluluvan nopeasti, koska vaimoni asuu ja työskentelee Suomessa.
Ennen Suomeen tuloani asuin Iranin pääkaupungissa Teheranissa kuusi vuotta paettuani Daikundista, joka sijaitsee Keski-Afganistanissa. Matka Suomeen kesti kuukauden ja se jatkui Iranista Turkkiin, sieltä Kreikkaan ja sitten ns. “kuoleman tielle” Kroatiaan.
Turvapaikanhakijat nimittivät matkan Pohjois-Makedoniasta pohjoiseen “kuoleman tieksi”, koska se oli vaarallinen ja monet olivat kuolleet matkalla.
Kroatiasta matkustin Itävaltaan, Saksaan, Tanskaan ja viimein Suomeen Tornion kautta. Pyysin silloin viranomaisia lähettämään minut Mikkeliin, jossa vaimo asui.
Minun epävarmuus ja kärsimys on hyvin yleistä turvapaikanhakijoiden keskuudessa. Kärsin melkein koko ajan stressistä ja se on kuin myrkkyä. Ihminen ei pysty nukkumaan hyvin, on kaikenlaisia kipuja vatsassa ja päänsärkyjä. Eläminen epävarmuuden kanssa on hyvin ahdistavaa.
Kuten sanoin, oleskelulupapäätöksen odotus on ollut pitkä. Ottaen huomioon ikäni, olen odottanut kyseistä lupaa lähes kolmasosan elämästäni.
Vaikka tilanne on vaikea, Otavan Opisto on antanut minulle toivoa jaksaa eteenpäin. Vaikka kuulosta oudolta, en voi vihata tilannetta, koska elämä jatkuu jollain tavalla joka tapauksessa.
Toivottavasti asiat paranevat ja voin rakentaa elämäni Suomessa ja elää rauhassa.
Perussuomalaisten ensimmäinen varapuheenjohtaja Riikka Purralle on vastaus kaikkiin ongelmiin: maahanmuuttajat, maahanmuuttajat, maahanmuuttajat…Etkö kuulut vastausta, hän sanoo: “maahanmuuttajat, maahanmuuttajat, maahanmuuttajat.”
Purra myös varottaa väestönmuutoksesta. Hän on koulutuksestaan maisteri mutta kenen syy? Maahanmuuttajat, tietysti.
Perussuomalaisten mikkeliläisen kaupunginvaltuutetun Jussi Marttisen väitteet maahanmuuttajista puolueen vaalisivulla herättävät kysymyksiä.
Luottamushenkilöllä pitäisi olla velvollisuus varmistaa, että tiedot, joita hän levittää, ovat oikeita ja luotettavia.
Perussuomalaiset puhuvat maahanmuuttajista valtavana ongelmana, vaikka valtaosa tästä ryhmästä on eurooppalaisia.
Ihmiset, jotka ovat saaneet turvapaikan Suomessa tai humanitäärisen suojelun, ovat pieni ryhmä. Heitä on noin 10 prosenttia kaikista maahanmuuttajista.
Tilastokeskuksen mukaan Etelä-Savossa asui viime vuonna 132 702 ihmistä, josta 4?656 (3,5 prosenttia) vieraskielisiä.
Näistä suurin ryhmä oli venäjänkieliset, joita oli 1?677. Vironkielisiä oli 409, arabiaa puhuvia 285 ja persiankielisiä 250.
Yksi Marttisen väitteistä on, että ulkomaalaiset saavat ”huomattavasti” enemmän sosiaaliturvaa kuin kantaväestö. Mihin faktoihin hänen väitteensä pohjautuvat?
Jos maahanmuuttajien palkat ovat noin 25 prosenttia pienemmät kuin kantaväestöllä keskimäärin, on selvä, että ansiosidonnainen työttömyysturva, eläkkeistä puhumattakaan, on pienempi. Kaikki Suomessa saavat samaa sosiaaliturvaa, tämä on taattu perustuslaissa.
Marttinen moittii myös vihapuhetta koskevaa lakia, joka estää häntä ja muita “puhumaan asiat suoraan” maahanmuutosta, vaikka hän niin tekee omassa vaalikirjoituksessaan.
Mielestämme vihapuhelait ovat tarpeellisia, koska ne puolustavat erilaisia vähemmistöjä. Vihapuhe ja rasismi ruokkivat henkistä, jopa fyysistä väkivaltaa.
Olen samaa mieltä Marttisen kanssa siitä, että on oltava kiitollinen veteraaneille, jotka ovat puolustaneet maatamme.
Olisi hyvä myös muistaa, että on ollut toisia ihmisiä, jotka ovat myös puolustaneet ja tulevat puolustamaan maatamme, jos siihen on tarvetta.
Nykyään, kuten ennenkin, on eritaustaisia suomalaisia eikä sen pitäisi olla uutta tietoa. Yli 1,2 miljoonaa suomalaista lähti maahanmuuttajina Suomesta vuosien 1860–1999 aikana ja monet heistä ovat monitaustaisia suomalaisia.
Jos Marttinen on huolissaan siitä, että hän tuntuu olevan toisen luokan kansalainen Suomessa, kehottaisin häntä tutustumaan ihmisiin, joita hän leimaa ja jotka ovat todellisia yhteiskunnan toisen luokan asukkaita.
Mikkelissä oli 1990-luvulla suuri rasismiongelma. Kiitos kaupungin aktiivisuuden sekä monikulttuurikeskus Mimosan ja monen mikkeliläisten toiminnan, saimme muutettua tilanteen. Toivon, ettemme ikinä palaa siihen aikaan.
Kehotamme kapunginvaltuutettu, ehdokas Marttista päivittämään tietonsa moninaisesta Suomesta ja Mikkelistä.
Olemme valmiit avaamaan rakentavamman keskustelun kaikkien kanssa tästä tärkeästä asiasta.
Enrique Tessieri
puheenjohtaja
Hamid H. Alsammarraee
Masuomeh Rajaei
Veysi Zengil
Kansainvälinen Mikkeli ry
Äärioikeistolaiset ja Suomea ”valkoisena” säilyttelevät poliitikot puhuvat usein työperäisestä maahanmuutosta silloin kun haluavat peittää rasisminsa. He ajattelevat, että he ovat hyviä ihmisiä, kun he muistavat mainita, että he hyväksyvät kyllä sellaiset ihmiset, jotka tulevat tänne töitä hakemaan. Tosin tämäkään ei kaikille riitä. Moni ajattelee, että tänne saa tulla vain, jos työpaikka on jo sovittu ja työsopimus allekirjoitettu. Eikä liene suurikaan paljastus se, että suuri osa heistä ajattelee, että tähän pystyy vain valkoisen eurooppalaisen tai amerikkalaisen näköinen ihminen tai että yritysjohto osaa hoitaa asian siihen malliin.
”Työperäisyyden” vaatimisella he siis ajattelevat, että näin estetään etnisistä suomalaisista liikaa poikkeavien maahanpääsy. Ihonväri heitä ei tietysti sinänsä haittaa, hehän ovat lukeneet Wikipediasta, että rasismi on syrjintää rodun tai etnisyyden perusteella ja ihonväriin viittaaminen saattaisi siksi todistetusti olla rasismia. Niinpä he ovat päätelleet, että pitääkin puhua tietyistä kulttuureista tai maista tulevista ihmisistä. Kun siis maahan ei päästetä tietyistä maista tai kulttuureista tulevia ihmisiä, jotka nyt vaan eivät ole työperäisiä, voidaan säilyttää Suomi valkoisena.
On todella hoopo ajatus, että Suomi saisi työteliäitä ja onnellisia uusia kansalaisia vain sillä keinoin, että joku työperäinen nero jossain maassa sattuisi kiinnostumaan tunnetusta suomalaisesta yrityksestä ja hakisi sieltä töitä. Heitä on aika harvassa ja heillä saattaa olla vaimoja ja lapsia, jotka eivät ole alkuunkaan työperäisiä ja saattavat olla vielä väärän värisiäkin ja puhua väärää kieltä. Taas kohdattaisiin rasismia, rasistien koulimat lapset hylkisivät heitä koulun pihalla ja suureksi vartuttuaan he joutuisivat hakeutumaan työperäisiksi muihin maihin, koska väärällä sukunimellä on vaikea saada Suomessa töitä, jos ei asu muualla, ole vaalea nero ja saa työsopimusta ennen maahanmuuttoa.
Suomi saa työteliäitä ja onnellisia kansalaisia ainoastaan sillä keinolla, että Suomi kehittyy avoimeksi ja vastaanottavaksi maaksi, jossa täällä asuvat ja tänne tulevat pystyvät elämään ja tekemään töitä ilman syrjintää ja kiusaamista. Tänne pitää voida tulla katselemaan, harjoittelemaan ja opiskelemaan. Täällä jo olevien on saatava tehdä samoin – ilman tönimistä ja työperättömäksi haukkumista. Pitää saada ihastua ja rakastua maahan tai ihmisiin, löytää kumppani, perustaa perhe. Myös ihan tavallisen, tavallisesti koulutetun ihmisen ilman IT-alan erityistä osaamista. On ihan turha luulla, että ketään työperäistä missään maassa imartelee sellainen, että meillä kytätään kaula kenossa matemaattisia neroja, joille voisimme antaa hyvät pisteet ja jotka tulisivat juuri tähän kylmään maahan tekemään meidät onnellisiksi. Luovuttaisivat lahjakkuutensa meidän hyväksemme, pelastaisivat teollisuutemme ja väestöpyramidimme ja antaisivat meidän keskittyä saunomiseen ja grillaamiseen mökkilaiturilla ja rasvoittuneen, työperäisen takapuolen muotoiluun kuntosalilla.
Ihminen ei kulje pelkästään työn perässä, tänne lähes orjatöihin kuskatuilla köyhien maiden marjanpoimijoillakin on haaveita paremmasta elämästä. Työperäisiä ovat sairaudet. Ihmiset hakevat elämää ja sen osana perhettä, harrastuksia, elämyksiä. Työ on yksi osa elämää, joillekin ehkä se kaikkein tärkein, mutta hyvin suurelle osalle tärkeä siksi, että kaikki muu tulisi mahdolliseksi.
Äärioikeistolla on siis puolueperäinen sairaus: harhaluulo siitä, että maailma olisi mallillaan, jos Suomi saisi jotenkin haalittua meille töihin työperäiset, meitä viisaammat ihmiset, jotka eivät aiheuta kuluja, eivät jää työttömiksi, eivät täytä kauppakeskusten käytäviä, eivät oleskele rautatieasemalla, eivät mongerra vieraita kieliä, eivät mumise väärien uskontojen loitsuja, eivät pidä meteliä itsestään, harrastavat omaa kulttuuriaan vain omassa asunnossaan, eivätkä ole ruskeita. Tuo se on sairaus jos joku. Ja sitä paitsi – kokoomus ja perussuomalaiset, te jalompi väki – miksi ette itse pelasta Suomen teollisuutta?
Ovatko nyt menossa kuntavaalit tai eduskuntavaalit? Jos tärkkäillään perussuomalaisten vaalimainoksia, voidaan päätellä, että valtuustossa tehdään maahanmuuttopolitiikka kuten eduskunnassa.
Värin.
Perusuomalaisten puoluesihteeri, Simo Grönroos (huom. ruotsalainen sukunimi), ruokkii vastakkainasettelua ja valetietoja maahanmuutosta. Hän on äärioikeistolainen etnonationalisti ja fasistisen Suomen Sisun aktiivi.
Mitä Grönroos ja perussuomalaiset oikeasti tarkoittavat, kun puhuvat “maahanmuuttajista?” Suurin osa maahanmuuttajat Suomessa ovat valkoisia eurooppalaisia.
Vaalimainos väittää:
Washington Post olisi antanut näille väitelle neljä Pinokkiota.
Vaalimainos on mielestäni potaska.