Monikulttuurisuus on monimuotoinen ja monimutkainen käsite. Maahanmuutonvastustajille se on yksinkertaisesti siirtolaispolitiikka, joka mahdollistaa etupäässä muslimien, afrikkalaisten sekä ei-eurooppalaisten asumisen Suomessa tai Euroopassa. Tavoite on yksinkertainen: pitää Suomi valkoisena ja muuttumattomana.
Kansanedustaja James Hirvisaari (ps) viimeisessä bloigissaan antaa tyypillisen maahanmuutonvastustajaan selityksen siitä, mikä on monikulttuurisuus. Hirvisaari väittää, että monikulttuurisuus on poliittinen ideologia.
Mutta onko se niin? Tuskin.
James Hirvisaari
Hirvisaaren määritelmä monikulttuurisuudesta ei pelkästä paljasta hänen äärioikeistolaisideologiansa mutta hänen tietämättömyys perustuslaistamme, puhumattakaan yhdenvertaisuuslaista. Käyttääkö hän vielä 1919 perustuslakia lähteenä tai uudempaa ja lainvoimaista versiota, joka tuli voimaan 1999?
Uudessa Suomen perustuslaissa ( 17 §) lukee seuraavasti: ”Saamelaisilla alkuperäiskansana sekä romaneilla ja muilla ryhmillä on oikeus ylläpitää ja kehittää omaa kieltään ja kulttuuriaan .”
Jos Hirvisaarella on vaikeus hahmottaa ,mitä on suomalaisen lain henki , kun puhumme kasvavasta monimuotoisuudesta yhteiskunnastamme, hän on aivan eksyksissä kun hän alkaa selittää omia käsityksiään monikulttuurisuudesta.
Ensinnäkin, monikulttuurisuus ei ole siirtolaisuuspolitiikka eikä poliittinen ideologia, kuten vasta-jihadisitit ja heidän hengenheimolaisensa haluavat antaa meidän ymmärtää.
Monikulttuurisuus sai alkunsa Kanadassa 1970-luvulla sosiaalipolitiikkana. Sen tarkoitus ei ollut pelkästään edistää maahanmuuttajien sopeutumista ja hyväksyntä Kanadassa, vaan myös estää maan hajoamiseen englannin- ja ranskankielisiksi valtioiksi.
Paitsi Kanada, maailmassa on virallisesti kaksi maata, jotka määrittelevät itsensä monikulttuuriseksi. Ne ovat Iso-Britannia ja Australia. Suomi ei ole virallisesti monikulttuurinen maa, kuten nämä yllämainitut. Suomen laissa (perustuslaissa tai yhdenvertaisuuslaissa) ei lue missään, että olemme ”monikulttuurinen yhteiskunta.”
”Monikulttuurisuutemme” lepää pitkälti meidän omissa pohjoismaisessa demokratiassa, ihmisarvon sekä hyvinvoinnin periaatteissa.Maassamme on yksi laki, jota kaikkien on noudatettava, monimuotoisuus sen sisällä on itsestäänselvyys.
Perustuslakiin on kirjattu oikeutemme ja velvollisuutemme. ”Monikulttuurisen yhteiskunnan” tavoite pysyä yhdenvertaisuuslain tavoitteissa vaatii tiettyjä toimenpiteitä, joita ei voi määritellä aina edes positiiviseksi diskriminaatioksi.