Reija Härkönen
Kun Jussi Halla-aho eduskuntavaaleja edeltävänä päivänä 16.4.2011 vielä kerran kehotti maahanmuuttajavastaisia äänestäjiä lähtemään liikkeelle, hän kiitteli omaa porukkaa ja vapaaehtoisia ja lisäksi perussuomalaisten Helsingin piiriä ja Kontulan perussuomalaisia järjestelyistä. Hän myös muistutti:
”Haluan muistuttaa vielä kerran, että tuleva painoarvoni riippuu yksinomaan äänimäärästäni. Siksi on tähdellisen tärkeää, että kaikki kannattajani käyvät äänestämässä minua, vaikka olisivat kuinka varmoja siitä, että menen muutenkin läpi.
Muualla maassa kehotan äänestämään muita perussuomalaisia, jotta saamme mahdollisimman suuren ryhmän.”
Halla-aho antoi myös suosituksensa ehdokkaista, joita hommalaiset aatteen miehet muualla Suomessa voisivat äänestää. Ei siksi, että perussuomalainen puolue sinänsä menestyisi, vaan jotta tunnustukselliset maahanmuuttajavastaiset, ns. nuivat ehdokkaat saisivat taaksensa mahdollisimman suuren eduskuntaryhmän.
Samassa yhteydessä Halla-aho julkaisi vielä viimeisen kerran vaalinaluspuheensa. Puhe on tuomiopäivän tekstiä, mutta kun sitä lukee korostetun selkeästi artikuloiva, ujon oloinen mies, vaikutus on aatteen ulkopuoliseen kuuntelijaan lähinnä surkuhupaisa. Sekö lienee syy, vaiko muu peittely, kun tuo sivusto teksteineen ja videoineen on piilotettu eetteriin. Onneksi sieltä on sentään kaikki löydettävissä, jotta pääsemme tutkimaan, millaisin teesein Halla-aho lähti vaaleihin:
http://web.archive.org/web/20110519104548/http://halla-aho.com/index.php/etusivu/loppurutistus-osa-11-16-4-2011/
Halla-aho on otsikoinut puheensa ”Muutos on mahdollinen” ja aloittaa puheensa
”Olemme historiallisen mullistuksen edessä. 6.4.2011 aukeaa ikkuna muutokselle.
Ikkuna sulkeutuu varsinaisena vaalipäivänä 17.4. Se, millaisia ratkaisuja sinä teet tämän aikaikkunan sisällä, määrittelee Suomen suunnan vuosiksi eteenpäin.
Nämä ovat Suomen sodan jälkeisen historian tärkeimmät vaalit kahdestakin syystä. Ensinnäkin niissä otetaan kantaa poikkeuksellisen tärkeisiin kysymyksiin. Mikäli maahanmuuttopolitiikassa ei tapahdu jyrkkää muutosta nyt, yhteiskunnalliset ja kansantaloudelliset seuraukset tulevat olemaan massiivisia ja suurelta osin peruuttamattomia.
Tämä ei ole katteetonta pelottelua. Näissä vaaleissa otetaan kantaa siihen, onko Ruotsin, Ranskan, Britannian ja Saksan tie myös meidän tiemme. Sen ei tarvitse olla.”
Puheessa mainitaan lyhyesti myös EU, kehitysapu ja aseharrastajien asia, mutta pääteema on ”maahanmuuttokriittisyys”, pitkä ja uhrautuva työ, miestappiotkin, ja pelottelu sillä, että Suomi on tuhoon tuomittu, ellei ”muutosta” nyt tapahdu:
”Yksissäkään aiemmissa vaaleissa ei äänestäjällä ole ollut samanlaista mahdollisuutta ottaa kantaa, kuin nyt. Vuosia kestänyt maahanmuuttokriittinen projekti kulminoituu näihin vaaleihin ja se kulminoituu perussuomalaisten maahanmuuttokriittisiin ehdokkaisiin.
Tämä on tosiasia, jonka kaikki sisimmässään tietävät. Koko media ja kaikki muut puolueet ovat yksimielisenä laumana perussuomalaisten kimpussa siitä yksinkertaisesta syystä, että muutos maahanmuuttopolitiikassa voittaa tai häviää meidän mukanamme.
Meidän vaalimenestyksemme on se, mitä seurataan. Meidän vaalivoittomme on se, mitä pelätään.
Jos me voitamme nämä vaalit, muutosta ei voi pysäyttää. Jos me häviämme nämä vaalit, maahanmuuttokriittisyys katsotaan torjutuksi ja monikulttuurinen höyryjyrä jatkaa kulkuaan.”
Hommaforumilla Halla-aho kiteytti viime hetken tunnelmansa Tolkien-lainaukseen:
A great doom awaits you, either to rise above the height of all your fathers since the days of Elendil, or to fall into darkness with all that is left of your kin.
”Jytkyhän” sieltä sitten tuli. Hommaforumilla Halla-aho haaveili jo hiukan ministeripaikastakin, vaikkakin se samalla vähän pelotti:
”On selvää, että pelkkä näkyvyyteni ja huikea äänimääräni pakottavat antamaan minulle jonkin kohtuullisen näkyvän ja symbolisestikin merkittävän tehtävän, mutta oma vilpitön mielipiteeni on, että taka-alalla pysyttely tarjoaa minun kaltaiselleni kansanedustajalle tosiasiallisesti parhaat vaikutusmahdollisuudet. Näkyvimpiin tehtäviin kannattaa valita niitä, joilla on paras tekninen osaaminen, ja jotka eivät kiihota ihmisiä tavattomasti.”
Hallitukseen ei sitten kuitenkaan päästy, mutta hallintovaliokunnan puheenjohtajuus maistui makealta. Eduskunnan täysistunnosta Halla-aho viestitti 25.4.2011 Hommaforumille:
”Nämä ovat hienoja päiviä, ja nuivan kumouksen mittasuhteet tullaan ymmärtämään täysin vasta, kun niihin saadaan ajallista perspektiiviä. Kääntäen: suvaitsevaisto elää painajaista, jota se ei olisi osannut hetki sitten kuvitella.”
Blogissaan Halla-aho alkoi samana päivänä valmistaa kiihkoisaa kannattajajoukkoaan eduskuntatyöskentelyn lainalaisuuksiin ja siihen, että kovasti odotetut tulokset eivät ihan heti ole näkyvissä:
”Kansalaisvaikuttamisessa, kuten verkkokirjoittelussa, vallitsevat omat, usein hieman karnevalistiset lainalaisuutensa. Siinä pyritään “viihdyttämään” yleisöä ja herättämään huomiota. Poliittisessa päätöksenteossa, etenkin korkeimmalla tasolla eli hallituksessa ja eduskunnassa, tämä ei välttämättä ole tehokkain tapa. Vaikuttaminen edellyttää suhteiden ylläpitoa etenkin virkakuntaan ja muihin poliitikkoihin, ja päätöksenteko tapahtuu suurelta osin kulisseissa, kahvipöydissä ja kuluaareissa. Poliittinen päätöksenteko ei ole viihteellistä eikä läpinäkyvää, ja tässä suhteessa lusikka on otettava kauniiseen käteen. Politiikassa asioita edistetään hivuttamalla, ei räjäyttämällä.”
”Te olette antaneet meille luottamuksenne vaaleissa. Seuraavan kerran luottamusta mitataan seuraavissa vaaleissa. Siihen asti pyydän teitä luottamaan siihen, että teemme parhaamme, vaikka olisimme aiempaa vähemmän julkisuudessa ja riippumatta siitä, mitä media tekemisistämme raportoisi. Arvioikaa aikaansaannoksiamme neljän vuoden kuluttua, älkää reaaliaikaisesti.”
Tällainen kulisseihin vetäytyminen ei kaikkia miellyttänyt ja Halla-aho joutuikin puolustamaan strategiaansa:
”Kun sanon, että on toimittava “talon tavalla”, en tarkoita periaatteilla huoraamista vaan ainoastaan metodipuolta. Useimmat varmaan tämän ymmärsivätkin.”
”Kompromissit ovat politiikassa väistämättömiä. Kuvitellaanpa tilanne, jossa meille luvataan perheenyhdistämisen lopettaminen, jos me suostumme olemaan vaalikauden ajan kajoamatta pakkoruotsiin.
Mitä pitäisi tehdä? Mikä olisi takinkääntöä ja äänestäjien pettämistä?
Kumpi ylipäänsä on tärkeintä: nuivien edustajien sädekehän ja integriteetin varjeleminen vai se, että nuiva asia etenee päätöksenteossa? ”
Perheenyhdistäminen on Halla-ahon mielestä maahanmuuttopolitiikkamme pahin ongelma. Se kun tarkoittaa sitä, että maahan tulee naisia ja lapsia, jotka taas synnyttävät lisää miehiä ja naisia ja lapsia. Eihän siinä tietysti muuten mitään olisi, onhan Halla-aholla itselläänkin jo neljä lasta, mutta kun nämä ”muut” lapset tarkoittaisivat Suomen Sisunkin kammoksumaa ”kansojen luonnotonta sekoittamista” ja ”Ruotsin, Ranskan, Saksan ja Britannian tietä”.
Läheteltyään tankkeja kaduille Kreikassa ja saatuaan vähäksi aikaa potkut eduskuntaryhmästä ja menetettyään hallintovaliokunnan puheenjohtajuuden kesällä 2012 Halla-aho rauhoitteli tukijoukkojaan Hommaforumilla:
”Lupaus “tyylin muuttumisesta” tarkoittaa, että keskityn olemaan antamatta keskustelun toiselle osapuolelle “helppoja”.”
Halla-aho onkin sitten keskittynyt, jopa siihen malliin, että aina niin terävä Jörn Donnerkin on mennyt halpaan ja pitää perussuomalaista puoluetta rauhoittuneena. Kun Hirvisaarikin potkaistiin Muutos 2011-puolueeseen tuomasta persunuivan joukon tarkoitusperiä liian selkeästi esille ja Halla-aho jatkaa ”muutosta” kulisseissa, on syytä tarkastella, mitä Halla-aho on toistaiseksi puuhaillut Suomen parlamentissa:
Lakialoitteet
- Laki rikoslain 17 luvun muuttamisesta (laki uskonrauhan rikkomisesta) 20.9.2013
- Laki rikoslain 11 luvun 10 §:n muuttamisesta (laki kiihottamisesta kansanryhmää vastaan) 20.9.2013
- Laki ampuma-aselain muuttamisesta 7.2.2013
- Laki ampuma-aselain muuttamisesta 7.2.2013
- Laki ampuma-aselain muuttamisesta 7.2.2013
- Laki ampuma-aselain 6 §:n muuttamisesta 7.2.2013
- Laki ampuma-aselain 6 §:n muuttamisesta 7.2.2013
- Laki ulkomaalaislain 51 ja 149 §:n muuttamisesta 29.10.2012
Talousarvioaloitteet
- Pakolaisten ja turvapaikanhakijoiden vastaanottoon ehdotetun määrärahanvähentäminen 28.9.2012
- EU:n yhteisvastuuta ja maahanmuuttovirtojen hallintaa koskevan yleisohjelman alaisille SOLID- rahastoille ehdotetun määrärahan vähentäminen 28.9.2012
- Vähemmistövaltuutetun ja syrjintälautakunnan toimintamenoihin ehdotetun määrärahan vähentäminen 28.9.2012
- Eurooppalainen Suomi ry:n valtionapuun ehdotetun määrärahan vähentäminen 28.9.2012
- Eläkkeellä olevien presidenttien menoihin ehdotetun määrärahan vähentäminen 28.9.2012
Kirjalliset kysymykset
- Loukkaamisen kriminalisointivelvoite kiihottamisessa kansanryhmää vastaan 25.10.2013
- Kielteisen turvapaikka- tai oleskelulupapäätöksen saaneen maasta poistaminen 11.10.2013
- Opettajan edellytykset puuttua häiriötilanteisiin koulussa 19.4.2013
- Uskontojen arvostelun kansainvälinen kriminalisointi 29.11.2012
- Pakolaisaseman ja toissijaisen suojeluaseman lakkauttaminen 22.8.2012
Aselakeja ”nuivat” pyrkivät muuttamaan siksi, että ns. ulkoiselta uhalta varautumisen vuoksi jokainen koti on syytä aseistaa ja kodeissa olisi myös oltava järeämmät aseet, kuin pelkät tarkkuuspistoolit tai ilmakiväärit.
Aseiden ja aseluvan saannin helpottaminen on yksi Halla-ahon kannattajien tärkeimmiksi katsomista asioista. Heti eduskuntatyöskentelyn aloitettuaan Halla-aho suoritti myös ampuma-asekouluttajan kurssin ja piti tarkkaan huolta siitä, että tieto saavutetusta pätevyydestä tavoitti myös median ja Hommaforumin.
Halla-ahon Hommaforumilla esittämä pyrkimys tulla sutkiksi poliitikoksi: ”Jos oppositiosta käsin haluaa oikeasti vaikuttaa johonkin, on pystyttävä vaikuttamaan hallituspuolueiden edustajiin, ja voidakseen tehdä sen on pyrittävä olemaan mukava ja maltillinen” on ehkä jo vähän onnistunutkin.
Vai liekö sitten vain miesten tyypillistä ”täytyyhän pojilla pyssyt olla”-mentaliteettia se, kun aselakiehdotuksia käsiteltäessä Kari Rajamäkikin totesi, että ”nämähän ovat ihan järkeviä ehdotuksia”.
Kaiken kaikkiaan Halla-aho on siis toiminut juuri siinä tehtävässä, mihin hänet on perussuomalaisiin valittu: pakolaisten aseman heikentäjänä, vähemmistöjen aseman heikentäjänä ja aselakien helpottajana. Lisäksi hän pyrkii muuttamaan lakia siten, että pakolaisten ja muslimimaahanmuuttajien parjaaminen helpottuisi, eikä enää tulisi tuomioita kiihottamisesta kansanryhmää vastaan.
Tästä työstä me maksamme Jussi Halla-aholle ja monelle muulle perussuomalaiselle kansanedustajan palkkaa. Nämä edustajat ovat myös – niin surullista kuin se onkin – kansamme edustajia maailmalla.
Alkuperäisen blogikirjoituksen voi lukea tästä.
Tämä blogikirjoitus julkaistiin Migrant Talesissä luvalla.
