Sini Savolainen
Erityisen suosittu keppihevonen tuntuu olevan musliminainen. Musliminainen kun on vielä suomalaisia lähilajejaan, kapista mokuttajanaista ja tavallista ihanan valkoista suomalaisnaista enemmän hukassa.
Hyvä esimerkki tästä on perjantaina uutisoitu kansanedustaja Saarakkalan ehdottama burkha- ja niqabkielto. Saarakkala on sitä mieltä, että muutaman kymmenen naisen (mitä todennäköisimmin vapaaehtoinen) verhoutuminen on suuri loukkaus heidän oikeuksiaan kohtaan.
Naisten oikeuksien punainen lanka ei kuitenkaan ole kovin yhtenäinen. Saarakkala vastustaa yhtä naisten lisääntymisterveyden kulmakivistä, oikeutta aborttiin. Hänen mielestään lääkärin pitäisi saada kieltäytyä abortista vakaumuksensa pohjalta.
Burkhakieltoa ajetaan sinisilmäisesti sillä perusteella, että verhotut naiset ovat jotenkin totaalisen alistettuja tahdottomia raukkoja, jotka oma mies huputtaa ennen kotoa poistumista.
Kuinka montaa musliminaista vaikkapa Saarakkala on konsultoinut asiasta ennen kiellon puuhaamisen aloittamista?
Saarakkalalla tuskin valkoisena (oletettavasti) kristittynä miehenä on pahemmin kokemusta elämästä muslimina, saati musliminaisena.
Jo aiemmin keväällä FEMENin tempauksen myötä musliminaiset ympäri maailmaa ilmaisivat, etteivät he tahdo olla länsimaisten feministien keppihevosia. En usko heidän tahtovan sen suuremmin olla islamofobisten, maahanmuuttajavihamielisten oikeistolaisten miesten keppihevosia.
Ei toisten oikeuksia voi ajaa omista lähtökohdista, kuuntelematta ja ymmärtämättä toisten ajatuksia ja asemaa.
Luovuttamattomat ihmisoikeudet kuuluvat kaikille ja kiinnostus niiden edistämiseen on tärkeää. Tavassa, jolla näitä oikeuksia ajetaan, on kuitenkin vielä oikeistolla ja myös lännen liberaaleilla oppimisen varaa.
Alkuperäisen blogikirjoituksen voi lukea tästä.
Tämä blogikirjoitus julkaistiin Migrant Talesissä luvalla.