Robert Knox: Rotu on kaikista tärkein

by , under All categories, Sasu

by Sasu Xinkang Ölander*

Mikä on rotu yksi keskeisimmistä kysymyksistä mitä pitää kysyä. Käsitteenä rotu on hyvin nuori. Termi kehittyi 1600 ja 1700-luvuilla ”uudessa maailmassa”. Jos pitäisi määrittää jokin ideologia, joka olisi täysin eurooppalainen niin se olisi rasismi, nationalismi ja kommunismi. Muut ideologiat ovat enemmän tai vähemmän vain samojen vanhojen uskomuksien uudelleen muotoilua. Mitä muuta kapitalismi on, kuin hieno sana kuvaamaan ahneutta.

Rotu tarkoittaa ryhmää, joka voidaan erottaa pelkästään ulkonäöstään. Kun joku sanoo olevansa jonkin rotuinen, hän viittaa omiin fysiologisiin eroihin vain. Rotu käsitys on tietyssä mielessä vain yksi tapa luokitella ihmisiä eikä sinänsä ole mikään negatiivinen asia. Ihmiset aina luokittelevat toinen toisiaan. Jo silloin kun kävelemme kadulla, luokittelemme ihmisiä.

Tämän luokittelu tavan syntyyn vaikutti pitkälti ”löytöretket”. Kun Eurooppalaiset matkustivat ympäri maapalloa, he huomasivat selviä eroja itsensä ja ”löydettyjen” välillä. Jotta he kykenisivät ymmärtämään maailmaa paremmin, he alkoivat luokitella heidät ulkonäön mukaan. 1735 Carl Von Linnea Systema nature kirjassa määriteltiin ensimmäiset tieteelliset rodut ja näistä oli tuleva modernin rasismin perustus kivi(1).

Car Von Linnea luokitteli ihmiset neljään luokkaan: Europeaus albukse, Americanut rubescensiin, Asiaticu fuscukseen ja Africanut nigeriin. Näihin luokkiin kuului myös sarja personalaisuuden piirteitä. Eurooppalaisia hallitsee laki, amerikkalaisia tavat, aasialaisia mielipiteet ja afrikkalaiset ovat laiskoja. Johann Friedrin Blumenbachia lisäsi kauneuden osaksi rotuluokittelua. Hän katsoi, että kaukasialaiset olisivat kaikista kaunein rotu ihmisiä. Termi kaukasialainen on tullut synonyymi valkoisuudesta Amerikassa.

Heitä seurasi iso joukko filosofeja ja biologeja, jotka lisäilivät tai muuttivat rotuja. Ymmärtääkseen miksi rotu on niin tärkeä käsite, on meidän ymmärrettävä, mikä tarkoitetaan yhden pisaran (One Drop Rule) säännöllä. Sääntö juontaa suoraan Espanjaan ja 1400-lukuun. Kun Espanja oli takaisin vallattu muslimeilta ja kun Navarra ja Kastilia yhdistyi, nousi ongelma siitä mitä pitäisi tehdä muslimeille ja juutalaisille.

Ongelmasta nousi idea että tehdään ero puhtaiden ja saastuneiden välille. Takasin valloituksen aikana ja sen jälkeen tuhannet muslimit ja juutalaiset kääntyivät kristityiksi säästyäkseen vainoilta. Kristitty jolla ei ole muslimi tai juutalaista verta on tosi kristitty. Näin pyrittiin pitämään valta vanhoilla kristityillä.

Tämä idea siirtyi suoraan ”uuteen maailmaan”. Ajatus oli että valkoisten ja mustien ei kuuluisi olla minkäänlaisessa seksuaalisessa yhteydessä. Amerikan kaksoismantereella ajatus otettiin hieman eri tavoin vastaan. Pohjois-Amerikassa yhden pisaran säännöstä pidettiin tiukasti kiinni. Ei ole sattumaa, että vasta 1960-luvuilla seka-avioliitos tulivat laillisiksi. Latinalais-Amerikassa idea otettiin nihkeästi vastaan puhtaasti käytännöllisistä syistä. Espanjasta tulleet olivat enimmäkseen miehiä. Näin ollen heidän oli pakko ottaa Intiaani ja Afrikkalaisia vaimoja. Näistä muodostui populaatio, jota alettiin kutsua mulateiksi.

Rotu hierarkia rakentui tyydyttämään Eurooppalaisten omatuntoa. Hienommin sanottuna rasismi, joka juontuu rotu hierarkiasta, tyydytti Eurooppalaisten kognitiivista dissonanssia. Sen huipulla olivat valkoiset ja pohjalla mustat. Kaikki muut jäivät jonnekin sen välille.

Idea kulminoitui 1800- luvun Robert Knoxsin kuuluisaan fraasiin “race is everything,” eli rotu on kaikesta tärkein. Tärkeä asia mitä pitää muistaa on, että Robert Knox ja hänen kaltaiset tieteelliset rasistit eivät olleet hulluja. Adolf Hitlerin sosiaalidarwinistit olivat aikansa nerokkaimpia ihmisiä. He olivat kaikkialla ihailtuja ja heidän ennustukset värillisten rotujen luonnollisesta tuhosta oli sinfoniaa ympäri Eurooppaa.

Rotu käsitys nousi huonoon huutoon juutalaisten kansanmurhan jälkeen. Nyt tulee kysymys onko juutalaisuus rotu. Useimmat kovan luokan antisemitistit luokittelevat juutalaisuuden roduksi. Kun juutalaisuus oli luokiteltu roduksi, siihen voitiin kohdistaa tieteellisen rasismin menetelmät. Muistettavaa on silti, että Euroopan rotututkijat eivät luokitelleet juutalaisia roduksi. Antisementtiset  rotututkijat olivat oikeissa. Toinen muistettavaa on että samaan aikaan, kun rotututkijat väittelivät juutalaisten asemasta, valkoista rotua alettiin pilkkoa pienempiin alahaaroihin. Näihin alahaaroihin kohdistettiin eugeniikan oppeja, joita Adolf Hitler myöhemmin tulisi ”väärinkäyttämään”.

Kuinka monta rotua on maailmassa? Vastaus on, että niitä on loputtomasti. Rotu luokat tulevat ja menevät. Vaikka termimme vaihtuvat hierarkia on sama. Maailmalla on yhteisymmärrys siitä, että valkoinen on täydellinen. Valkoisuus nähdään maailmanlaajuisesti jonkinlaisena normina. Tämä ajattelu tapa on suoraan tullut Eurooppalaisilta. Tim Wise hienosti sanoi, että hallitakseen sinun on kolonisoitava hallittavien mieli. Tämä on yksi niistä haasteista johon värillisten löydettävä ratkaisu. (2)

Useimmat liberaalit sanovat varmasti, että se oli silloin mutta nyt rotu on kuollut. Tietyssä mielessä rotu on kuollut koska kukaan ei kehtaa sanoa sanaa rotu, etenkin valkoiset. Jos sinä sanot sanan rotu, on hyvin suuri todennäköisyys, että sinut huudetaan rasistiksi. Tämä on sitä värisokeaa rasismia ja poliittista korrektiutta. Toisaalta systeemi on pystyssä. Valkoisuudella on yhä hallitseva asema määrittämään mikä on normaalia ja kaunista. Samat syytökset yhä kaikuvat mitkä lausuttiin sata vuotta sitten.

Jotta asiaa ymmärtäisi paremmin, kannattaa rasismi jakaa kahteen kategoriaan. Ensimmäinen on individualistinen rasismi. Siihen kuuluvat kaikkia rasistiset liikkeet. Suomen Sisu, Skinheadit, Natsit ja heidän kaltaiset rasistit. Monet maahanmuutto kriitikot kuuluvat tähän, ei kaikki tietenkin. Osa maahanmuutto kriitikoista voivat kritisoida maahanmuuttoa ilman rasistisia motiiveja. Näitä vastaan on helppo taistella koska he eivät piilottele rasismia.

Toinen taso on yhteiskunnallinen ja kulttuurillinen taso. Tähän tasoon kuuluu iso nippu normeja, käytäntöjä, uskomuksia ja valtarakenteita joihin yksilö ei voi vaikuttaa. Tämän tason rasismi luo ja vahvistaa hierarkiaa joka asettaa värilliset aina friikki tai eksotiikka tasoon. Kulttuuria on kutsuttu usein vedeksi jossa kala ui. Rasismi on vesi jossa me kaikki uimme, mutta värillisten on välillä tultava maalle ennen, kuin palaa veteen niin kuin Sam Richard asian ilmaisi hienosti.(3)

*Kirjoittaja on 18-vuotias lukiolainen Helsingistä. Hän määrittele itsensä aasialais-suomalaiseksi.

Lähde:

(1)

101.s Kallonmittaajia ja Skinejä.Isaksson, Pekka

(2)

http://www.google.com/url?sa=t&rct=j&q=Internalized+Racism%3A+A+Definition%2C%22+Women%27s&source=web&cd=3&ved=0CDkQFjAC&url=http%3A%2F%2Fwww.thewtc.org%2FInternalized_Racism.pdf&ei=1wCcT_LRA8bN4QTM0oCqDg&usg=AFQjCNFJDhbJ5sxyOTrEUse26tzjqEp6zQ

Post Traumatic Slave Syndrome: America’s Legacy of Enduring Injury and Healing

(3)

Rotu luento

  1. eihannu

    http://fi.wikipedia.org/wiki/Axel_Olof_Freudenthal

    Freudenthal näki suomenkielisen enemmistön uhkana, ja esitti aktiivista vastarintaa ja jopa radikaaleja toimia, kuten separatismia vastoin Axel Lillen maltillisempia kantoja.[10] Freudenthalin teorioissa kieli, kansallisuus ja rotu olivat yhdistettyinä. Näiden teorioiden äärimmäisissä osissa väitettiin, että ruotsinkieliset ovat rodullisesti ylivertaisia tavalla, joka voidaan rinnastaa sen aikaisiin arjalaisiin rotuoppeihin Euroopassa.[3]

    Freudenthalin ajatukset edustavatkin ajankohdan tietynlaista germanistista henkistä ilmapiiriä ja jopa tieteellistä ajatteluakin. Fennomaanit eivät kannattaneet rotuoppeja.[11] Se on ymmärrettävää, sillä rotuopit luokittelivat juuri suomenkieliset usein muita eurooppalaisia alemmaksi roduksi. Suomenkieliset eivät kuitenkaan yleisesti muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta kiistäneet mongolien alemmuutta, vaan pyrkivät vapautumaan mongolin maineesta.[12]

    Ruotsalainen kansanpuolue

    Axel Olof Freudenthal oli keskeinen henkilö Ruotsalaisessa puolueessa, joka toimi 1870–1906. Eduskuntauudistuksen yhteydessä aiemmin lähinnä pääkaupunkiseudulla toimineet porvarilliset puolueet (nuor- ja vanhasuomalainen sekä ruotsalainen puolue) loivat kenttäorganisaatiot. Tällöin ruotsalaisen puolueen nimeksi tuli Ruotsalainen kansanpuolue, jonka toimintaan 80-vuotias Freudenthal ei kuitenkaan enää osallistunut. RKP pitää häntä kuitenkin puolueen henkisenä isänä.[13] Tätä osoittaa myös se, että hänen elämäntyönsä kunnioittamiseksi puolue on vuodesta 1936 lähtien jakanut vuosittain pidettävien puoluepäiviensä yhteydessä Freudenthal-mitaleja. Saajan tulee olla ansioitunut ruotsin kielen aseman edistämisessä erityisesti Suomessa. Mitalia jaetaan pronssisena, hopeisena ja kultaisena. Elisabeth Rehn on toistaiseksi ainoa kultaisella mitalilla palkittu.

  2. justicedemon

    eihannu

    It doesn’t bother you at all that the opinions of Freudenthal that you criticise so strongly are precisely parallel to your own views of Somalis and other visible minorities in Finland nowadays?

    Let’s make a small substitution and see if you can recognise the author:

    Suomalaiset, asuinpaikasta riippumatta, saavat psykometrisissä tutkimuksissa muita roturyhmiä heikompia keskimääräisiä tuloksia. Suomalaisten pyörittämä valtio olisi jotakuinkin poikkeuksetta kroonisessa kaaostilassa. Nämä ovat tosiasiat.

Leave a Reply