Maahanmuuttajanuoret ovat olleet viime kuukausina useasti otsikoissa eivätkä aina myönteisessä valossa. On puhuttu syrjäytymisestä, rikoksista ja työttömyydestä. Asiaan on havahduttu uutta hallitusta myöten. Alkavalla hallituskaudella “maahanmuuttajanuorten erityinen syrjäytymisriski tunnistetaan.”
Ratkaisut tilanteen korjaamiseksi jäivät kirjaamatta, mikä ei ole ihme. Niitä on hankala löytää, mikäli ongelman perimmäistä syytä ei tunnisteta: maahanmuuttajanuoret eivät syrjäydy yhteiskunnasta, vaan heidät syrjäytetään. Jos yhteiskuntaan ei ole koskaan päässyt sisälle, ei siitä voi syrjäytyä.
Monet rakenteelliset ja byrokraattiset esteet vaikeuttavat kotoutumista. Millaisia muutoksia suomalaisessa yhteiskunnassa pitäisi tehdä, jotta kaikki pääsisivät siihen sisälle?
Ensin on huolehdittava siitä, että kaikilla on tasavertaiset mahdollisuudet elämän perusedellytyksiin: asumiseen ja kielitaidon kartuttamiseen. Asunnottomuus on todellinen ongelma varsinkin pääkaupunkiseudulla, missä suurin osa maahanmuuttajista asuu. Vaikka nuori ei asuisikaan kadulla vaan ystävien nurkissa, epävarmuus omasta tulevaisuudesta aiheuttaa vaikeuksia myös opiskeluun ja työntekoon.
Kielitaito on perusedellytys työpaikan löytämiselle. Kielikoulutuksen saatavuutta on parannettava, ja on panostettava yksilölliset erot huomioivaan opetukseen.
Kaikilla Suomeen muuttavilla nuorilla ei ole samanlaista lähtötasoa pohjakoulutuksessa. Hinta ei saa olla ainoa kriteeri koulutusten järjestäjiä valittaessa, vaan laatuun on kiinnitettävä erityistä huomiota.
Peruskoulua vastaavan tietomäärän hankkiminen on haastavaa nuorelle, joka saapuu Suomeen oppivelvollisuusiän loppuvaiheessa, sillä nykytilanteessa tarvittavat tiedot tulee omaksua vuoden tai kahden sisällä.
Peruskoulun ajaksi tarvitaan joissain tapauksissa taloudellista tukea. Muutkin koulutusrakenteet kaipaavat joustavuutta. Nuorten koulutuspolku on suunniteltava yksilöllisesti.
Monet yllättyisivät siitä lomakkeiden ja selvitysten määrästä, joita kieltä vasta opettelevat ihmiset joutuvat kuukausittain täyttämään. Jos yksikin lomake täytetään väärin, pysähtyy monen muun asian käsittely kokonaan. Verkkopankkitunnusten puuttuminen hankaloittaa arkisten asioiden hoitamista, eivätkä monet maahanmuuttajat niitä saa, mikäli heillä ei ole suomalaista henkilöllisyystodistusta.
Rakenteiden ja byrokratian lisäksi kotoutumista vaikeuttavat kielteiset asenteet ja ennakkoluulot. Ne vaikeuttavat myös niin sanottujen toisen polven maahanmuuttajien mahdollisuuksia löytää paikkansa yhteiskunnassa. Julkisuudessa esitetyt rasistiset mielipiteet lisäävät ulkopuolisuuden tunnetta.
Asioista keskusteleminen on avain ymmärrykseen, mutta liian usein toista osapuolta mystifioidaan turhaan. Monet asiat selviäisivät kysymällä, jos vain uskallettaisiin kysyä.
Kristiina Toivikko
hankejohtaja
Kurvi-projekti, Suomen pakolaisapu
Alkuperäisen mielipidekirjoitus voi lukea tästä.
Tämä mielipidekirjoitus julkaistiin Migrant Talesissä luvalla.