Husein Muhammed: Saako sitä jouluna juhlia?

by , under Husein Muhammed

Husein Muhammed* pohtii kolumnissaan sitä, ketkä oikein haluavatkaan kristilliset perinteet pois koulujen joulujuhlista.

Jos viime vuosien perusteella jotain voi jouluajan uutisoinnista päätellä, kohta koko keltainen lehdistö seuraa haukkana, missä koulussa on jätetty jokin osa joulujuhlista väliin.

Jo lokakuun kunnallisvaaleissa eräs pääkaupungissa läpimennyt ehdokas julisti valtakunnan ykköslehdessä: “Joulu tulee, myös kouluihin – vietetään se meidän tavallamme.” Maahanmuuttajalasten määrän lisäännyttyä suomalaisissa peruskouluissa on viime aikoina toistuvasti kiistelty suomalaisten, lähinnä kristinuskoon perustuvien perinteiden asemasta kouluissa. Näihin perinteisiin kuuluvat niin koulujen uskonnolliset aamunavaukset, joulujuhlat kuin Suvivirren laulaminen. Kun on vaadittu perinteiden vaalimista tai niistä luopumista, keskusteluissa on nostettu esille nimenomaan muslimioppilaat.

Todellisuudessa kyse on ensisijaisesti ollut kantaväestön eri linjoja edustavien osapuolten erimielisyyksistä, ei niinkään muslimien tai muiden maahanmuuttajataustaisten näkemyksistä. Osa kantasuomalaisten oppilaiden vanhemmista haluaa eroon näistä perinteistä tai ainakin osasta niitä, pyrkimyksenään erottaa valtio ja uskonto toisistaan. Toinen osa vanhemmista haluaa pitää perinteistä kiinni joko uskonnollisista syistä tai siksi, että kyse on suomalaisista perinteistä, vaikka niiden taustalla onkin alun perin ollut uskonto.

Argumenteissa perinteiden vaalimiseksi tai poistamiseksi on käytetty esimerkkinä muslimeja. Itse muslimioppilailta tai heidän vanhemmiltaan asiaa on kysytty harvoin.

Muslimienemmistöllä ei kuitenkaan ole mitään näiden perinteiden ylläpitoa eikä niistä luopumista vastaan. Onkin tärkeää, että suomalaisen yhteiskunnan enemmistön – ei muslimien tai jonkin muun vähemmistön – kanta ratkaisisi sen, luovutaanko näistä perinteistä vai ei.

Muslimit ovat ehkä keskimäärin suomalaisia uskonnollisempia, mutta he osaavat arvostaa myös muiden uskontojen perinteitä. Muslimioppilaiden onkin hyvä tutustua valtaväestön perinteisiin, jotta vältyttäisiin demonisoimasta näitä perinteitä tai muuta suomalaisuutta.

Suomalaisten kouluperinteiden kohdalla kyse ei ainakaan nykyisin ole enää kaikkien oppilaiden sitomisesta kristinuskoon. Koulujen aamunavauksissa oppilaita evästetään hyvillä elämänohjeilla ja viisauksilla, joilla yritetään auttaa oppilaita kasvamaan vastuullisiksi kanssaihmisiä kohtaan. Tällaiset neuvot ovat yhtä hyviä ja tarpeellisia myös muslimilapsille, vaikka niiden antaja olisi kristitty pappi.

Joulujuhlissa esitetään muun ohjelman ohella muslimeillekin tärkeä Jeesuksen syntymä. Jumalan armoa ja ihmetöitä ylistävässä Suvivirressä ei siinäkään ole mitään, mitä uskovainen muslimi ei voisi allekirjoittaa.

Suomalaisten perinteiden karsimisen sijaan monikulttuurisissa kouluissa voitaisiin huomioida muslimien ja muiden uskontojen perinteitä. Ainakin kouluissa, joissa on suuri määrä muslimioppilaita, voitaisiin järjestää joitakin muslimien juhlia myös koulun puolesta. Näin myös suomalaiset oppilaat pääsisivät tutustumaan muslimien perinteisiin.

Monikulttuurisuuden tulisi muutenkin tarkoittaa kulttuuritarjonnan ja kulttuuriperinteiden monipuolistumista, ei suomalaisten perinteiden kieltämistä tai karsimista.

Monikulttuurisuuden pitää tarkoittaa lisää kulttuuria. Se ei saa johtaa kulttuurittomuuteen.

* Kirjoittaja on lakimies ja tietokirjailija sekä Etelä-Suomen etnisten suhteiden neuvottelukunnan puheenjohtaja (2011 – 2015)

Alkuperäisen blogikirjoituksen voi lukea tästä.

Tämä blogikirjoitus julkaistiin Migrant Talesissä luvalla.

 

 

Leave a Reply