Alain Minguet ja Enrique Tessieri
Tulevien huhtikuun 17. päivän vaalien myötä on nousut paljon keskustelu maahanmuuttajien ja uusien tulokkaiden roolista yhteiskunnassamme.
Monet Etelä-Savon ja Pohjois-Karjalan eduskuntaehdokkaat ovat kampanjan aikana ilmaisseet halukkuutensa kiristää maahanmuuttopolitiikkaa.
Siihen toivottaisiin selityksiä, sillä muun muassa YLEn vaalikoneen vastaukset ovat epätoivoisen kierteleviä ja ympäripyöreitä.
Viime vuosien aikana on hankaloitettu mm. turvapaikanhakijoiden työhön pääsyä, on lopetettu inkerinsuomalaisten paluumuutto-ohjelma, eri korkeakoulut ovat ilmoittaneet aikomuksensa periä vaihto-opiskelijoilta lukukausimaksuja, on vaikeutettu perheenyhdistämistä, ja edelleenkin suurin osa turvapaikanhakijoista saa kielteiset päätökset.
Mutta on ollut myös edistystä. Vuoden vaihteessa tulleessa uudessa laissa kotouttamispalvelujen piiriin pääsi laajempi joukko maahanmuuttajia, vaikka itse kotouttamispalvelut jäivät edelleen varsin epämääräiseksi käsitteeksi ilman tarkoin määriteltyä sisältöä.
On täysin ymmärrettävää, että jotkut suomalaiset näkevät maahanmuuton uhkana suhteellisen uutena ilmiönä. Historiakin selittää osaltaan joitakin ennakkoluulojamme muukalaisia kohtaan. Aika voi korjata näkemyksiämme, mutta joidenkin poliitikkojen “irtopisteiden” toivossa harrastama muukalais- ja pakolaisvastainen pelon lietsointa on täysin sopimatonta.
Muukalaisvihan nousu ja maahanmuuttajia koskeva retoriikka on ollut erityisen huolestuttavaa. Suomi voi vielä joutua maksamaan kalliisti siitä, että pitkän tähtäimen tavoitteet raivataan lyhytnäköisten hyötyjen tieltä romukoppaan.
Kuka tänne tulevaisuudessa haluaa muuttaa, jos Suomesta tulee Tanskan tapaan avoimesti muukalaisia vihaava yhteiskunta? On aika selvää, että näin likinäköisen toiminnan suurimpia häviäjiä tulevat olemaan Suomi ja tulevat sukupolvemme.
Koska taloutemme on kasvun ja hyvinvoinnin osalta riippuvainen globaaleista markkinoista, on vain luonnollista, että maamme, ja Etelä-Savon tai Pohjois-Karjalan kaltaiset maakunnat erityisesti, tarvitsee maahanmuuttajia, joilla on tietoja ja taitoja. Tarvitsemme myös pakolaisia.
On tärkeää, että voimme olla ylpeä yhteiskuntamme, että täällä kunnioitetaan ihmisoikeuksia ja tältä saa hakea turvaa. Pakolaisissa on myös hyvin koulutettuja ja työosaavia ihmisiä. Selän kääntäminen maailmalle olisi kohtalokas virhe, koska se kyseenalaistaisi ja heikentäisi arvojamme.
Mielestämme Suomen tulisi näyttäytyä tulokkaille samanlaisena yhteiskuntana kuin se on suomalaisillekin: avoimena ja oikeudenmukaisena. Avainkäsitteenä tulijoista puhuttaessa tulisi olla joukkoon kuuluminen eikä eristäminen pelon lietsomisen avulla. Tarvitaan molemminpuolista hyväksyntää, tasa-arvoa ja yhtyeenvertaisia mahdollisuuksia.
Kysymme kansanedustajaehdokkaita siis tarkentamaan, mitä muutoksia tarvitaan jo Suomen maahanmuuttopolitiikkaan, ja mistä vielä aiotaan ruuveja kiristää, jos Suomea halutaan umpioida?