Fadumo Bulhan
Olen asunut Suomessa melkein koko elämäni ajan. Minulla on paljon suomalaisia ystäviä. Työskentelen suomalaisten kanssa. Puhun ja kirjoitan täydellistä suomenkieltä. Tiedän ja tunnen Suomen historian ja kulttuurin. Ja olen Suomen kansalainen. Mikään yllämainituista asioista ei tee minusta suomalaista; koen edelleen olevani ulkomaalainen maahanmuuttaja ja kyse ei ole omasta asenteestani Suomeen tai suomalaisuuteen kohtaan.
Tiedostan olevani ei-suomalainen. Näytän ja pukeudun eri tavalla. Olen somalialainen. Sitä ei sovi unohtaa missään olosuhteessa. Varsinkaan Suomessa. Se on toisaalta auttanut minua kasvamaan somaliasemaksi kuin useammat somalialaiset Somaliassa! Tämä ei suinkaan ole yhtään huono asia.
Olen ensimmäisen kerran kokenut identiteettikriisiä ollessaan useita vuosia sitten serkkuni kanssa New Yorkissa. Siellä kävimme stand-up komedia show’ssa. Koomikko jossakin vaiheessa esitystään otti mukaan yleisön kyselemällä ketkä ovat, mistä ovat. Tuli meidän vuoro vastata ketkä olimme ja mistä olimme kotoisin. Serkkuni vastasi ensimmäisenä ja kertoi olevansa britti, sitten olikin minun vuoro. Pitkän hiljaisuuden jälkeen, kun en tiennyt mitä vastata, kysyin serkultani; sanonko olevani somali vai suomalainen. Siihen hän tokaisi, että totta kai olet suomalainen. Hämmentyneenä esittelin olevani Fadumo Suomesta. Ystävämme vastasi viimeisenä kyselyyn ja kertoi olevansa New Jerseystä; sehän se todellinen vitsi olikin. Jäimme esitykseen jälkeen keskustelemaan, että mikä on meidän identiteetti. Hämmennyin täysin serkusta, jolle oli itsestään selvää, että oli ensisijaisesti britti, jonka sukujuuret on Somaliassa. En ollut koskaan aiemmin sanonut olevani suomalainen, olen aina ensisijaisesti ollut Somali, ja sitten olen maininnut asuvani Suomessa. Näin olen oppinut toimimaan Suomessa.
Identiteetti ei ole mielestäni yksiselitteinen. Se on moniulotteinen kokonaisuus, joka muovautuu vuosien saatossa. Elinympäristö sekä yhteiskunta vaikuttavat paljolti siihen, miten ihminen näkee itsensä yhteisön jäsenenä. Se, että me somalit olemme itsetietoisia taustoistamme, mutta erilaisuutemme nostaminen esiin joka käänteessä käy välillä raskaaksi. Se vielä mainittakoon, että valitettavaa on somalialaisuuteen liitetty stigma raiskaajina ja suomalaisten verorahojen hyväksikäyttäjinä on yhteisöämme rasittava tekijä. Kaikenlisäksi edustamme länsimaiden suurinta uhkana koettua Islamia. Me emme kuitenkaan ole pyytämässä anteeksi taustojamme, identiteettiämme emmekä uskontoamme. Suomi on vapaa maa, jossa jokaisella on perustuslaillinen oikeus olla sellainen kun haluaa olla ja on.
Rasismi on jokapäiväistä meille ulkomaalaisille maahanmuuttajille. Sitä on niin arjessa kuin työelämässäkin. Meidän pitää oppia elämään sen kanssa. Se on fakta. Viime aikoina yksi jos toinenkin poliitikko ja yksityiset henkilöt ovat aktiivisesti olleet mukana kommentoimassa rasismia Suomessa. Hyvä. Asioista täytyykin puhua avoimesti ja oikeilla nimillään.
Viimeiseksi haluan sanoa, että kyse ei aina ole maahanmuuttajan haluttomuudesta integroitua. Sitäkin olen nähnyt käytettävän valitettavan usein tekosyynä, kun maahanmuuttaja ei esimerkiksi työllisty. Ja fakta on myös se, että on helppo osoitella sormella ja jättää ongelmien todellisen syy unohduksiin. Mitä maahanmuuttaja voi Suomelle tarjota ja mitä Suomi voi maahanmuuttajalle tarjota. Palataanko asioiden oikeisiin ongelmakohtiin, etsitään niille oikeanlaista ratkaisua ja näkemystä ja yksinkertaisesti sanoudutaan kaikenlaisesta rasismista irti?