Taw Reh

Jokainen maahanmuuttaja oppii elämään kahden kulttuurin välillä. Joillekin se on helppoa, kun taas toiselle se on vaikeampi prosessi. Monella pakolaisilla ei kuitenkaan ole paljon valinnanvaraa: lähtö entisestä kotimaasta voi olla elämän ja kuoleman kysymys, jos maassa on sisällissota tai ihmisoikeuksia ei kunnioiteta.

Suomi ottaa vuosittain 750 kiintiöpakolaista, mutta turvapaikanhakijoita saattaa olla paljon enemmänkin. Vuonna 2011 heitä oli 3 088. Eniten turvapaikanhakijoita tuli Irakista (586), Somaliasta (356), Venäjältä (296), Afganistanista (284) ja Iranista (124).

Maailman pakolaisista 80 % on Pakistanista, Iranista ja Syyriasta Yhdistyneiden kansakuntien pakolaisjärjestön (UNHCR) mukaan.  

Vaikka Suomessa puhutaan paljon maahanmuuttajista ja pakolaisista, pakolaislasten identiteetistä tai heidän entisessä kotimaassaan mahdollisista saaduista traumoista ei keskustella tarpeeksi. Mitä kauemmin hän asuu Suomessa, sitä suurempi mahdollisuus on, että hän saattaa unohtaa omat juurensa ja identiteettinsä. 

Hyvä esimerkki on kieli ja kielitaito. Kun pakolaislapsi oppii puhumaan suomea tai ruotsia oma äidinkieli saattaa ruostua tai unohtua. Jos näin tapahtuu, seuraukset voivat olla kohtalokkaita. 

On paljon tutkimuksia jotka osoittavat kuinka tärkeä identiteetti on ihmiselle. Jos ihmisillä on vahva identiteetti ja itsetunto, hän myös pystyy omaksumaan ja oppimaan uusia kieliä. Jos ihminen menettää oman identiteettinsä, hänestä voi tulla näkymätön itselleen ja yhteiskunnalle. 

Vaikka Suomessa puhutaan monikulttuurisuuden puolesta tai vastaan, eli kulttuurisesta moniarvoisuudesta, unohdetaan yksi tärkeä seikka: monikulttuurisuus vahvistaa ja puolustaa vähemmistöjen identiteettiä.

Suomen valtion on panostettava kaikin keinon pakolaislapsiin, ja erityisesti pakolaislasten identiteetin tukemiseen.  Tämä voidaan saavuttaa koulutuksen ja harrastusten kautta. Resursseja tarvitaan paljon enemmän kuin mitä nyt on käytössä.